lauantai 31. joulukuuta 2016

Vuosi 2016

Tällä kertaa kertaamme vuoden 2016 tapahtumia huippuhetkien muodossa.

Ehdottomasti vuoden hienointa, ihaninta ja mahtavinta oli, kun meidän ensimmäiselle omalle ponille syntyi meidän ensimmäinen oma kasvatti Musa päivämäärällä 6.5. Sinä aamuna näin kamerasta, että Iisan karsinaan oli ilmestynyt pieni kaveri. Heti alkuvuodesta pienen varsan liikkeet tuntuivat Iisan vatsassa ja maha kasvoi, odotuskin oli hienoa aikaa ja vielä hienompaa oli saada terve varsa maailmaan. Mieleen on jäänyt ajatus "ehkä vielä joskus".


Ihan toukokuun lopussa hevoslaumamme sai seuraavan vahvistuksen, kun Kepponen tuli meille ylläpitoon. Tuon luonteikkaan ponin kanssa olemme ahkerasti harjoitelleet ajohommia ja käytiin kerran pyörähtämässä mätsäreissä.


Kepponen meille tullessaan.




Mulan on tänä vuonna täyttänyt meidän palkintokaappia ahkerasti:

Samoissa mätsäreissä, joissa Kepponenkin kävi, näyttäytyi myös Mulan. Mulan yllätti meidät totaalisesti voittamalla koko Match Shown. Tämä on ehdottomasti yksi vuoden ikimuistoisimmista hetkistä.

Mulan ei ehkä ottanut tänä vuonna niin montaa totosijaa, kuin vuonna 2015, mutta se otti kaksi voittoa. Riian kanssa ensimmäinen monte-lähtö päättyi hienosti  voittoon ja meidän toiseksi viimeinen yhteinen lähtö päättyi myös voittoon.

Kuva: Pilvi Vähämäki


Loppuvuodesta hevoslaumamme sai jälleen täydennystä, kun haimme Ruotsista Jupiterin.

maanantai 26. joulukuuta 2016

Kaikki hyvä loppuu aikanaan

Mulanin kausi 2016 on saatettu nyt päätökseen. Mulan starttasi 14 kertaa voittaen kaksi kertaa ja tullen kolmanneksi kaksi kertaa. Toinen voitoista tuli ensimmäisestä monte-startista. Ennätys parantui vain 3,1 sekuntia.


Vuoden toisiksi viimeinen startti oli 19.12 Turussa ja se päättyi parhaimmalla mahdollisella tavalla, nimittäin voitolla. Se oli minun ja Mulanin ensimmäinen ja viimeinen yhteinen voitto. Sää oli todella sumuinen ja ratakin vähän märkä. Mulan pääsi paalulta matkaan ja juoksi loppusuoran alkuun asti johtavan takana, kunnes maalisuoralla ohitti sen tyylikkäästi ja ravasi voittoon ilman laukkoja ajalla 3.08,9. Olen kyllä niin Super onnellinen, että päästiin vielä voittamaan tuon huippu ponin kanssa.


Viimeinen yritys oli 21.12 Vermossa. Rata oli oikeastaan huonompi kuin Turussa, mutta poni meni silti paremman ajan 3.06,8 ja sijoittui seitsemänneksi. Startti meni vähän samalla tyylillä kuin suurin osa tämän vuoden starteista, poni oli ok, mutta muut oli parempia.


Itsellenihän tämä oli viimeinen a-poni vuosi. Täytän ensi vuonna jo 18 ja säännöt sanoo, että a-poneilla saa kilpailla sen vuoden loppuun, kun täyttää 17 vuotta. Onneksi on olemassa russit, joilla saa kilpailla vanhemmallakin iällä. Mulan jatkaa kilpailua niin kauan kuin me jaksamme sitä treenata. Pääsin tänä vuonna myös Pauletan kärryiltä ajamaan yhden startin. Kiitos siitä!

lauantai 24. joulukuuta 2016

Hyvää Joulua!

Hyvää joulua blogimme lukijoille!
Olemme odottaneet tätä päivää, jotta pääsemme julkaisemaan jo kuukausi sitten otetut joulukuvat.




keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Pojat poseeraa

Musa on saavuttanut jo 7kk iän ja Juju saavuttaa sen kymmenes päivä. Tällä kertaa saatte kuvapainoitteisemman postauksen, sillä käytimme mätsäreistä voitetut kuvauslahjakortit ja Mirella Ruotsalainen kävi kuvaamassa poikiamme viikonloppuna. Tässä teille ihasteltavaksi osa näistä ihanista otoksista.
















sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Ruotsin tuliainen

Instagramin seuraajat ovatkin jo varmaan huomanneet pienen muutoksen meidän hevoslaumassamme. Jupiter astui omilla kavioillaan Suomen maalle viime sunnuntaina vähän ennen puolta yötä. 


Pitkä ja puuduttava myyntisivujen selailu päättyi, kun löysimme kauniisti ruudun läpi tuijottavan orivarsan, Norrgårdens Jupiter. Löysimme sen hästnetistä ja aikamme sen kuvia katseltiin, kunnes rohkaistuimme kysymään hieman apuja kielen kanssa. Saimme apua yhteydenottoon, mutta lopulta siirryimme itse suoraan  yhteydenpitoon ruotsalaisen kasvattajan kanssa. Aluksi oli todella hankalaa kirjoittaa ruotsiksi viestiä, mutta edistystä on tapahtunut, eikä viestit tuota enää niin suurta tuskaa. Yllätin itseni myös Ruotsissa, sillä ymmärsin hyvin ruotsia sekä osasin puhua hieman.

Ennen ponin hakua piti huomioida monia asioita. Sovimme hakupäivämäärän ja varasimme laivamatkat sekä hotellit. Päätimme, että minä Aino lähdin isän kanssa hakemaan ponia ja Asta jäi kotiin hoitamaan toiset hevosemme. Sovimme myös pakollisesta eläinlääkärin tarkastuksesta ja terveystodistuksen saamisesta.


 Yövyimme ensin Vaasassa hotellissa ja seuraavana aamuna matkustimme laivalla meren yli Uumajaan. Ruotsin puolella kävimme ensin sisäänkirjautumassa hotelliin ja lähdimme katsomaan Jupiteria. Näimme myös pojan hurmaavan emän Stjärnan ja komean isän Glorias Cumuluksen. Emä ja Isä olivat rauhallisia ja mukavan oloisia. Sitten näimme itse Jupiterin, joka oli hieman ujo, mutta tottui meihin nopeasti. Vierailun jälkeen kävimme ruotsalaisessa ruokakaupassa ja palasimme hotelliin nukkumaan.

Aamulla pääsimme taas ihanalle aamupalalle ja lähdimme heti aamupalan jälkeen Jupiteria kohti. Kävimme ensin maksamassa ja tekemässä paperit, jonka jälkeen lastasimme pojan kyytiin ja matka satamaa kohti alkoi, ainakin melkein. Auto pääsi liikkumaan vain hievahduksen, kun Jupiter oli jo etupuomin päällä. Pysähdyimme ja nostimme puomia, sillä se oli aika matalalla. Ja yritettiin uudestaan, mutta tällä kertaa poni tuli oikeasti puomin yli ja saatiin se takaisin oikealle paikalle, mutta sama toistui seuraavallakin lähtöyrityksellä. Tällä kertaa Poni onnistui potkaisemaan kopin etuikkunan rikki ja teipattiin siihen sitten muovipussi. Päädyimme siihen, että minä matkustan varsan kanssa kopissa ja se sai matkustaa kopissa väärinpäin, jotta matka pääsi jatkumaan. Jupiter oli edelleen levoton, mutta rauhoittui kyllä, kun minä juttelin ja rapsuttelin sitä.

Satamassa otimme kopista väliseinän pois, koska Jupiter hyppäsi myös sen päälle, kun sen jätti yksin. Sidoimme sen kopin takaosaan kiinni ja se olikin ihan kiltisti yksin kopissa sen aikaa, kun odottelimme laivaan pääsyä. Laivaan päästyämme olimme varsan kanssa sen aikaa, että se rauhoittui. Kävimme neljän ja puolen tunnin laivamatkan aikana katsomassa Jupiteria kerran ja silloin se oli hieman hikinen, mutta rauhallinen. Kun menimme puoli tuntia ennen laivan saapumista Vaasaan autolle, Jupiter oli kuivunut ja rauhallinen.  Vaasassa olin alkupään matkan kopissa, mutta Jupiter oli niin rauhassa, että pystyin vaihtamaan auton puolelle. Loppumatka sujuikin hyvin ja kotiin päästyämme Musa näki uuden kaverinsa ja otti sen iloisesti vastaan.



Jupiter on osoittautunut hyvin mukavaksi kaveriksi. Se ei ole kovin tottunut käsittelyyn, sillä se on saanut laiduntaa kesän isoilla laitumilla, mutta se on kiltti ja rauhallinen. Lisää tietoa Jupiterista löytyy sen omalta välilehdeltä.


maanantai 21. marraskuuta 2016

Aina ei voi onnistua...

...ei edes joka kerta. 


Lauantaina oltiin Vermossa raveissa ja eipä kovin kummoisesti mennyt. Jos jotain positiivista keksitään niin hyväksytty juoksu ja sijoitus neljäs.

Mulan tuntui lämmityksen kahdella ensimmäisellä kierroksella todella huonolle ja laukkaili eikä oikein ottanut vauhtia. Kolmannen kierroksen menin noin 10 min ennen lähtöä ja siinä poni oli jo paljon parempi.

Mulan lähti ihan yksin paalulta, eikä neiti oikein pitänyt ideasta juosta yksinäisyydessä vaan päätti odottaa takamatkan poneja. Kun ensimmäinen tuli ohi, Mulan vähän heräsi, mutta kadotti vaihteensa laukkaan. Seuraavalle porukalle poni lähti kyllä vastaamaan ja laukkasi vielä loppusuoralla kerran. Ylitimme maalilinjan kuudensina, mutta kaksi ponia hylättiin edeltä, joten sijoituksemme parani neljänteen.

Mulan ei ravannut niin hyvin kuin mitä pystyisi. Rata oli märkä, mutta mielestäni olosuhteisiin nähden erittäin hyvä. En uskoen vaikuttaneen ponin päivään mitenkään erityisesti. Nyt vain treenataan lisää ja nostetaan katse kohti meidän viimeisiä yhteisiä startteja.


perjantai 18. marraskuuta 2016

Tulinen tapaus


Kepposesta ei montaa tekstiä ole tänne blogiin kirjoitettu, joten korjataanpa asia nyt.


Poni tykkää vähän nostella etujalkoja, eikä ole opetettu temppu.

Nyt syksyllä Kepalla on ajettu pari kertaa viikossa 2-3 km, mikä on ollut pikkutammalle oikein sopiva määrä. Nyt aletaan kuitenkin pikkuhiljaa nostamaan lenkkimääriä.  Ravikin on alkanut viemään hieman eteenpäin, kesällähän poni ravasi melkein kävelyvauhtia kehitysvaiheensa takia, nyt poni on kuitenkin kasvanut ja jalat mahtuu liikkumaan kropan alla paremmin. Ajatella, vuodenvaihteessa Kepponen kääntyy jo kolmevuotiaaksi ja lenkkien pituuksiakin aletaan pikkuhiljaa nostamaan.

Tämän tyyppisiä kuvia tästä ponista saisi vaikka kuinka.

Kepponen on hieman reipas tapaus ajaessa, etenkin valjastaessa. Katoksesta lähdetään joskus vähän vauhdikkaammalla ravilla ja joskus päästään matkaan ihan nätisti käynnillä. Itse asiassa välillä jo ajateltiin, että ponihan on oppinut tuon rauhassa lähtemisen, kun oli kausi jolloin Kepa lähti käynnillä matkaan, mutta tosiaan vain luultiin, kyllä se vieläkin osaa ihan reippaasti lähteä. Kärryjä poistaessa poni on yleensä odottaa kiltisti, että saadaan kärryt pois, mutta löytyy myös päiviä jolloin tytöllä on vähän kiire. Viimeisimmät kerrat olemme kuitenkin päässeet lähtemään ihan rauhassa, kun lenkkikaveri on ollut tallin puolella piilossa, niin ettei kilpailuhenkinen tamma kuumene.

Itse ajaessa Kepponen toimii kuitenkin yleensä hienosti, kääntyy kumpaankin suuntaan, menee eteenpäin ja hidastaa, mielentilasta riippuen myös pysähtyminen saattaa onnistua. Toisinaan kuitenkin toinen kärryponi saattaa kuumentaa tulisen tamman mieltä liikaa ja on tullut tasajalkapomppuja. Peräpää on onneksi pysynyt tällä aika hyvin alhaalla, vain jos tamma on voimakkaasti erimieltä perä kevenee, sen sijaan etupää nousee herkemmin, yleensä pysähdyttäessä. Liikenteeseenkin on tyttöä totutettu, peräponina ja myös itse kärryjen edessä, eikä autot ole enään kovinkaan ihmeellinen asia valoisaan aikaan.

Ajovarusteina ponilla on pikalukkosilojen ja suitsien lisäksi lisävarusteina potkuremmi ja sekki leukalenkillä. Tosin sekkiä käytetään vaihtelevasti, koska se kuumentaa Kepposta jonkin verran, joten se laitetaan kiinni vain jos tuntuu siltä. Kerran jätin sen kokonaan suitsista pois, koska aikaisemmilla lenkeillä ei sitä tarvittu, mutta totta kai juuri silloin se olisi ollut tarpeellinen. Onneksi Kepponen ei mitään tosi tyhmää keksinyt ja selvittiin siitäkin lenkistä hyvin.

Luonnettakin löytyy...

Viikko sitten lauantaina päätimme ottaa Kepposesta kunnon kuvia. Kepponen oli hieman eloisa ja saatiin juuri ja juuri otettua rakennekuvat. Päätimme päästää tytön vähän juoksentelemaan vapaana ja noin eloisan neidin juoksemista oli ilo kuvata. Ei tarvinnut kyllä yhtään patistaa juoksemaan, vaan tyttö vaan juoksenteli itse innoissaan. Arvatkaa vain onko vaikeaa valita  ensin viidensadan kuvan joukosta muokattavat kuvat ja sen jälkeen kahdestasadasta hyvästä kuvasta ne mitkä laitan tänne.

Ja sitten pieni kuvaoksennus:


Välillä hypättiin vähän ojan yli.