maanantai 21. marraskuuta 2016

Aina ei voi onnistua...

...ei edes joka kerta. 


Lauantaina oltiin Vermossa raveissa ja eipä kovin kummoisesti mennyt. Jos jotain positiivista keksitään niin hyväksytty juoksu ja sijoitus neljäs.

Mulan tuntui lämmityksen kahdella ensimmäisellä kierroksella todella huonolle ja laukkaili eikä oikein ottanut vauhtia. Kolmannen kierroksen menin noin 10 min ennen lähtöä ja siinä poni oli jo paljon parempi.

Mulan lähti ihan yksin paalulta, eikä neiti oikein pitänyt ideasta juosta yksinäisyydessä vaan päätti odottaa takamatkan poneja. Kun ensimmäinen tuli ohi, Mulan vähän heräsi, mutta kadotti vaihteensa laukkaan. Seuraavalle porukalle poni lähti kyllä vastaamaan ja laukkasi vielä loppusuoralla kerran. Ylitimme maalilinjan kuudensina, mutta kaksi ponia hylättiin edeltä, joten sijoituksemme parani neljänteen.

Mulan ei ravannut niin hyvin kuin mitä pystyisi. Rata oli märkä, mutta mielestäni olosuhteisiin nähden erittäin hyvä. En uskoen vaikuttaneen ponin päivään mitenkään erityisesti. Nyt vain treenataan lisää ja nostetaan katse kohti meidän viimeisiä yhteisiä startteja.


perjantai 18. marraskuuta 2016

Tulinen tapaus


Kepposesta ei montaa tekstiä ole tänne blogiin kirjoitettu, joten korjataanpa asia nyt.


Poni tykkää vähän nostella etujalkoja, eikä ole opetettu temppu.

Nyt syksyllä Kepalla on ajettu pari kertaa viikossa 2-3 km, mikä on ollut pikkutammalle oikein sopiva määrä. Nyt aletaan kuitenkin pikkuhiljaa nostamaan lenkkimääriä.  Ravikin on alkanut viemään hieman eteenpäin, kesällähän poni ravasi melkein kävelyvauhtia kehitysvaiheensa takia, nyt poni on kuitenkin kasvanut ja jalat mahtuu liikkumaan kropan alla paremmin. Ajatella, vuodenvaihteessa Kepponen kääntyy jo kolmevuotiaaksi ja lenkkien pituuksiakin aletaan pikkuhiljaa nostamaan.

Tämän tyyppisiä kuvia tästä ponista saisi vaikka kuinka.

Kepponen on hieman reipas tapaus ajaessa, etenkin valjastaessa. Katoksesta lähdetään joskus vähän vauhdikkaammalla ravilla ja joskus päästään matkaan ihan nätisti käynnillä. Itse asiassa välillä jo ajateltiin, että ponihan on oppinut tuon rauhassa lähtemisen, kun oli kausi jolloin Kepa lähti käynnillä matkaan, mutta tosiaan vain luultiin, kyllä se vieläkin osaa ihan reippaasti lähteä. Kärryjä poistaessa poni on yleensä odottaa kiltisti, että saadaan kärryt pois, mutta löytyy myös päiviä jolloin tytöllä on vähän kiire. Viimeisimmät kerrat olemme kuitenkin päässeet lähtemään ihan rauhassa, kun lenkkikaveri on ollut tallin puolella piilossa, niin ettei kilpailuhenkinen tamma kuumene.

Itse ajaessa Kepponen toimii kuitenkin yleensä hienosti, kääntyy kumpaankin suuntaan, menee eteenpäin ja hidastaa, mielentilasta riippuen myös pysähtyminen saattaa onnistua. Toisinaan kuitenkin toinen kärryponi saattaa kuumentaa tulisen tamman mieltä liikaa ja on tullut tasajalkapomppuja. Peräpää on onneksi pysynyt tällä aika hyvin alhaalla, vain jos tamma on voimakkaasti erimieltä perä kevenee, sen sijaan etupää nousee herkemmin, yleensä pysähdyttäessä. Liikenteeseenkin on tyttöä totutettu, peräponina ja myös itse kärryjen edessä, eikä autot ole enään kovinkaan ihmeellinen asia valoisaan aikaan.

Ajovarusteina ponilla on pikalukkosilojen ja suitsien lisäksi lisävarusteina potkuremmi ja sekki leukalenkillä. Tosin sekkiä käytetään vaihtelevasti, koska se kuumentaa Kepposta jonkin verran, joten se laitetaan kiinni vain jos tuntuu siltä. Kerran jätin sen kokonaan suitsista pois, koska aikaisemmilla lenkeillä ei sitä tarvittu, mutta totta kai juuri silloin se olisi ollut tarpeellinen. Onneksi Kepponen ei mitään tosi tyhmää keksinyt ja selvittiin siitäkin lenkistä hyvin.

Luonnettakin löytyy...

Viikko sitten lauantaina päätimme ottaa Kepposesta kunnon kuvia. Kepponen oli hieman eloisa ja saatiin juuri ja juuri otettua rakennekuvat. Päätimme päästää tytön vähän juoksentelemaan vapaana ja noin eloisan neidin juoksemista oli ilo kuvata. Ei tarvinnut kyllä yhtään patistaa juoksemaan, vaan tyttö vaan juoksenteli itse innoissaan. Arvatkaa vain onko vaikeaa valita  ensin viidensadan kuvan joukosta muokattavat kuvat ja sen jälkeen kahdestasadasta hyvästä kuvasta ne mitkä laitan tänne.

Ja sitten pieni kuvaoksennus:


Välillä hypättiin vähän ojan yli.









torstai 10. marraskuuta 2016

Mussukka

Meidän pikkumiehemme on kasvanut valtavasti. Korkeutta löytyy eteä n. 105cm ja takaa 108-109cm. Tuon paksun karvakerroksen kanssa sen korkeus lähentelee jo emänsä korkeutta. Toivoa on, että Musa kasvaisi emäänsä korkeammaksi.

Kahdesta ponista on erittäin vaikeaa ottaa edustavaa kuvaa...
Ja näin pieni se on ollut!

Pian alkaa myös vierottaminen ja Mulan joutuu kestämään pikkukaverin seuraa kaikki päivät. Sen sijaan Iisa, maailman paras äitiponi, joutuu pääsee kakarasta eroon. Iisa on oikeasti ollut hirvittävän hieno äiti, hoitanut lasta todella hyvin, maitoakin ollut riittämiin eikä ikinä ole edes jalkaansa vauvalle kohottanut, aina on lapsi päässyt tissille, kun on tehnyt mieli. Välillä on täytynyt vähän takamusta näykkäistä, kun lapsi puraisee tissiä, mutta ikinä ei ole pois ajanut. Oma ruokakin voi odottaa, lapsen ruokkiminen menee kaiken edelle. Omalle ruokakipollekin lapsen on lupa tulla.

Tunnistaja kävi myös tunnistamassa Musan, verikoe saatiin otettua ja siru laitettua. Eihän sellainen piikittäminen nyt kivaakaan ole, mutta Musa selviytyi koitoksesta silti hienosti. Seuraavaksi odotellaan passia hippoksesta, tosin vielä saadaan odottaa jonkin aikaa sillä, kun passit uudistuu, ne tulee tavallista myöhemmin.

Muutaman kerran Musa on päässyt narunpäässä pienelle kärrylenkille mukaan. Myös vapaana pääsee silloin tällöin hurvittelemaan ja sekös vasta hauskaa onkin. Kauheasti muuta uutta ei olla nyt opeteltu. Musa on antanut  kengittäjänkin nostella jalat nätisti ja on kävelee ulos ja sisälle kiltisti narussa. Olemme opettaneet varsalle, että voimme taluttaa kummalta puolelta tahansa, sillä usein ulos viedessä otamme kaksi hevosta samaan aikaan talutukseen, joten se helpottaa asiaa kummasti. Mielestäni on erittäin hyödyllistä, että varsa osaa kävellä kummalla puolella tahansa, vaikka vasemmalta puolelta virallisesti kuuluukin taluttaa.



Vähän muutosta tähän pieneen varsaan.
Osaa se hurjakin olla :D















Mukavaa lumista Marraskuuta kaikille!