torstai 26. heinäkuuta 2018

All Good Everything


20.7Kepponen juoksi kilpaa Turussa. Katselin etukäteen lähtölistoja hyvillä mielin ja pieniä menestymisen toiveita syntyi omassa pienessä päässäni, vaikka toisaalta olin hiukan epävarma, koska viimeiset viikot ei mennyt ihan niin kuin olin itse suunnitellut. Ensinnäkin tämä ilma on aivan järkyttävän kuuma ja toisekseen poni onnistui katkaisemaan kenkänsä vain muutaman päivän kuluttua kengityksestä ja eipähän sitten heti ajettu, koska ponille laitettiin alumiinikengät, joita kengittäjällä ei ollut varastossa. Heinähommat veivät myös niin paljon aikaa, että emme ehtineet hiitille noin viikkoa ennen starttia. Hiitti piristää ponia huomattavasti ja sen kyllä huomasi, että hiitti oli jäänyt ajamatta.



Starttipäivä oli sateinen, mutta se ei minua haitannut, koska Kepponen on poni, jota ei kiinnosta millainen rata on. Meille meinasi tulla aikamoinen kiire, koska ponin koppiin saamisessa meni tavallista enemmän aikaa, mutta lopulta ehdin ihan hyvin lämmittämän ponin, kun vain olimme Astan kanssa ripeitä laittamaan ponin kuntoon. Lämmityksessä poni oli tosi rauhallinen.

Startti sujui paremmin kuin hyvin taktiikalla keulaan, karkuun ja kukat.  Kepponen siis voitti kolmannen kerran urallaan ja paransi tasoitusennätyksensä lukemiin 2.33,2 ilman laukkoja. Tästä jatkoimme hyvillä mielin Tampereella 24.7


Tampereen startissa poni oli huomattavasti virkeämpi, mutta lähtö oli todella kovatasoinen ja kiertelyä tuli paljon. Poni ei myöskään antanut itsestään ihan parastaan, mutta taas parantui tasoitusennätys lukemiin 2.29,2 ja taas ilman laukkamerkkiä viidentenä maalissa.

Vaikka aika ja sijoitus ei päätä huimanneetkaan, olen silti todella tyytyväinen myös Tampereen reissuun, koska poni meni kotona koppiin todella pienellä vaivalla ja kisapaikalla aivan suoraan. Kokeilimme siis kikkaa, jota tuttuni ehdotti eli peitimme hupparilla ponin silmät, ja sehän toimi. Poni myös käyttäytyi muutenkin todella hyvin kisapaikalla ja kuski huokaisee helpotuksesta, kun pystyy luottamaan ponin myös hieman kokemattomamman hoitajan käsiin.





maanantai 25. kesäkuuta 2018

Onnistumisia ja epäonnistumisia

Muutamissa raveissa on tullut kevään aikana käytyä ja pientä menestystäkin on irronnut.

Huhtikuun 29. päivä ajoin Iisalla kilpaa Ypäjän paikallisraveissa Forssassa. Poni oli ihan täpinöissään, eikä todellakaan antanut itsestään mitään irti startissa, osasyy ponin suureen kiinnostukseen muista poneista ja hevosista oli varmasti kiima. Voltista poni kyllä lähti hyvin, mutta vauhti katkesi laukkaan. Ajaksi tuli 3.01.1x, on se hirnuminen ja juokseminen yhtä aikaa sen verran haastavaa.

Toukokuun 13. päivä Kepponen sekä Iisa juoksivat kilpaa Forssassa. Lähetysmuotona oli autolähtö. Iisalla ajoi Riia ja poni kävi ajaessa vähän kuumana, mutta oli nyt muuten paljon rauhallisempi ja sen ansiosta aika parani 15 sekuntia ja Iisan uusi ennätys kirjataan nyt lukemiin 2.45.7x.

Kepponenkin käyttäytyi ja suoritti startin paremmin kuin hyvin. Lähdössä Kepponen antoi muille vähän tasoitusta, koska lähtöauto oli taas kerran vähän liian pelottava. Poni kuitenkin lähti hölkkimään hyvää vauhtia ja ohitteli poneja muita poneja ja jo etusuoralla oltiin toisina. Kärkiponi juoksi jo kaukana ja itse pyrin vain varmistelemaan toista sijaa, mutta kärkiponi teki tempun ja hidasti vauhtia paljon, jolloin Kepponen saavutti ja ohitti sen hetkessä. Niin pääsin laskettelemaan Kepposella maalisuoraa ensimmäisenä ja poni otti uransa toisen ykkössijan. Uusi ennätys kirjataankin nyt lukemiin 2.25.0. Ponin ravi oli parempaa kuin aikaisemmin, vaikka kengitykseen tehdäänkin vielä muutoksia, jotta ravista saadaan vielä sujuvampaa.






Sitten Kepponen starttasikin Kokemäellä 10.6 ja täytyy sanoa, että odotin ponilta enemmän. Toisaalta myöskään valmistautuminen starttiin ei ollut sellainen kuin olisi pitänyt. Yleensä käydään noin viikkoa ennen hiitillä tai harkkareissa, nyt ei käyty. Nyt ponilla oli myös ollut muutenkin rennompaa liikutuksen suhteen, joten senkin takia ponin surituskyky ei ollut huipussaan. Asiaa ei myöskään auttanut juuri parhaimmillaan päällä ollut kiima. Poni oli startissa tosi tahmea, laukkaili eikä saanut kunnolla ravirytmistä kiinni. Päästiin kuitenkin hyväksyttyinä maaliin ajalla 2.34x, joka jäi vain 0.7 sekuntia volttiennätyksestä, mutta tiedän ponin kyllä pääsevän paljon kovempaa.



Nyt kovasti himottaisi starttailla, mutta startteja ei vain yksinkertaisesti ole. Kilpaa juostaan seuraavan kerran ilmeisesti vasta 20.7 Turussa.


torstai 21. kesäkuuta 2018

Prinsessa Merida



31.5 Mulan teki kauniin pienen tammavarsan. Varsa sai viralliseksi nimekseen Keinumäen Merida, mutta kutsumanimi hakee vieläkin muotoaan. Tähän mennessä ehdokkaina pyörivät Merri, Melle, Mersu ja Mette.

30.5. illalla katseltiin Mulania ja tulin siihen tulokseen, että tänä yönä voisi jotain tapahtua ja pistin herätyskellon soimaan pari kertaa yöllä, kuten edeltävänä yönäkin. Klo 12.00 Mulan seisoi tavallisessa paikassaan karsinassa aivan rauhallisesti, joten jatkoin unia. Klo 3.00 herättyäni käynnistin kameran ja näin heti, että nyt tapahtuu jotain. Herätin Astan ja seurattiin ensin kamerasta ja jossain välissä siirryimme rauhallisesti talliin. Klo 3.24 syntyi pieni tammavarsa.


Merida säikäytti meidät todenteolla ensimmäisinä päivinään, kun varsa makasi toisinaan ihan vetelänä, eikä reagoinut mihinkään. Asiaa ei auttanut se, että vietin itse lakkiaisia 2.6. Meridan ollessa parin päivän ikäinen. Siinä pukeutuessani lakkiaismekkoon ja laittautuessani tärkeää päivää varten Asta soitteli eläinlääkärille, joka epäili vasta-aineissa olevan häikkää. Testi piti hakea Hyvinkään hevossairaalasta, mutta onneksi serkkumme asuu siellä suunalla ja haki testin juhlamekko päällä.


Eläinlääkäri saapuikin sitten iltapäivällä. Ensin Merida tutkittiin päällisin puolin, mitattiin lämpö sekä kuunneltiin ja sydän- ja hengitysäänet olivat normaalit. Sitten otettiin pieneltä lapselta vähän verta ja tehtiin vasta-aine testi, joka oli sekin ok. Myös pieni verenkuva oli ok. Mitään vikaa varsasta ei siis löytynyt. Sitten kyseltiin ja keskusteltiin monen eri ihmisen kanssa ja lopulta saatiin tietoomme, että samankaltaisia varsoja on ollut muillakin ja että ei kannata huolestua, jos varsa on muuten pirteä. Meridahan oli koko ajan muuten pirteä, mitä nyt käynnistyi unilta vähän hitaasti.

Tässä muutama kuva varsasta;










Nyt Mulan ja Merida laiduntavat onnellisina Kepposen kanssa.

lauantai 7. huhtikuuta 2018

Pieni ja pippurinen


2.4. käytiin Kepposen kanssa kilpailemassa Forssassa. Sää oli erittäin keväinen, nimittäin lunta tulla tuprutti melkein koko päivän. 

Kilpailupäivän aloitimme mukavasti ponin kanssa 20 minuutin lastauksella. Kopissa vaihdoin sille kuivan loimen päälle, koska lumisateessa lastatessa fleece-loimi ehti kastua jonkun verran. Lastaukseen oli onneksi varattukin aikaa, joten aikataulusta emme kuitenkaan jääneet jälkeen. Itse matkan poni onneksi matkusti oikein rauhassa mutustaen heiniä. 

Raviradalla olimme hyvissä ajoin ja ensi töikseni kävinkin hakemassa voilokit (kilpailunumerot) ja puhaltamassa itse alkometriin. Sitten otimme ponin pois kopista ja odotellessamme mittaajaa kävelytin sitä. Poni kävi kierroksilla ja sen pitäminen oli toisinaan aika raskasta. Mittaaja tuli aika myöhässä, joten jouduimme siis odottamaan aika pitkään. Poni mitattiin 123cm korkeaksi eli sama korkeus kuin syksyllä. 

Sitten alkoikin varsinainen show, kun aloitimme kuumakallen valjastamisen. Katoksessa poni ei suostunut olla vaan alkoi keulimaan ja ryntäsi sieltä ulos. Päädyimme siis varustamaan ponin lumisateessa auton perässä. Suojiakaan poni ei suosiolla ottanut jalkaan vaan alkoi potkia. Vaikeuksista huolimatta ponille saatiin kärryt perään. Kärryiltä käsin poni oli helpompi hallita ja pystyin itsekin hengähtää. Pitäähän kilpaponin vähän pippurinen olla, eihän tässä hommassa olisi mitään mielenkiintoa ja jännitystä, jos liian helpolla pääsisi.


Lämmittelystä voin sanoa sen verran, että itse en nähnyt yhtään mitään joissakin kohdissa, kun lumisade tuli vasten kasvoja ja poni juoksi vähän liiankin reippaasti. Starttiin otin kyllä lasit käyttöön, koska ilman niitä olisi ollut vähän liian vaarallista hommaa. Jos lämmittäessä olisi ollut radalla enemmän väkeä, olisin kyllä hakenut lasit jo ensimmäisen lämmityskierroksen jälkeen. Lämmityksen jälkeen kävelyttelin ponia liukkaalla varikkoalueella. 

Lähtö oli tällä kertaa ryhmäajo eli ponit lähtivät auton takaa matkaan. Kepponen juoksi jo syksyllä yhden autolähdön, mutta pelkäsi tällä kertaa autoa paljon enemmän eikä mennyt kymmentä metriä lähemmäs auton siivekettä. Osaltaan itsekin aiheutin ponin pelkoa, koska lähtöauto oli paikallaan, kun ponit lähestyivät sitä, joten jouduin ottamaan Kepposta kiinni juuri kriittisessä kohdassa ja poni ilmeisesti ajatteli, että lähemmäs tuota seinää ei mennä. 

Poni lähti tosi takkuillen matkaan eikä oikein yrittänyt koko matkan aikana juosta kunnolla. Matkan aikana tuli pari haparointia, mutta ei kuitenkaan yhtään laukkaa. Maalissa ponin sijoitus oli neljäs ja voittosumma kasvoi taas kahdellakymmenellä eurolla. Käsijarru päällä juostiin kuitenkin uusi ennätys 2.30,8 eli innolla odotan kesää, kun saadaan poni kesäkenkään. Hokit jalassa juokseminen ei oikein sovi Kepposelle, koska jalat eivät ihan meinaa mahtua ponin alle ne jalassa. Myös kengityksellä olisi tarkoitus etsiä apua Kepposen ravin sujuvuuteen. Nyt treenaillaan kuukauden ajan ja katsellaan sitten toukokuussa starttaamista uudelleen. 


lauantai 31. maaliskuuta 2018

Pikkumusta tulossa



Viime vuonna päätimme viedä Mulanin astutettavaksi. Päätökseen vaikutti se, että en itse saa enää ajaa sillä kilpaa ja poni oli kilpaillut aktiivisesti kolme vuotta. Halusin myös itse keskittyä täysillä opiskeluun, joten Mulanin astuttaminen vähensi ponien liikutukseen kuluvaa aikaa todella paljon. Ja kyllähän meitä muutenkin kiinnostaa varsojen tekeminen ja tänä vuonna todennäköisesti Iisa pääsee uudemman kerran treffeille.

Varsan tekeminen siis on antanut Mulanille täydellisen tauon töistä. Olisihan ponia voinut silti liikuttaa, mutta oma abivuoteni oli niin kiireinen, että en kerta kaikkiaan olisi millään ehtinyt tehdä sen kanssa tarpeeksi. Mulan on saanut olla myös kengättä ja sen kavionlaatu ei ole niin hyvä, että se kestäisi liikutusta ilman kenkiä. Tämä tuli huomattua jo silloin, kun Mulan muutti meille. Poni oli ollut silloin koko elämänsä kengättä, mutta liikuttaessa se kuitenkin arkoi kavioitaan.

Oriiksi valikoitui komea Dust Mane, joka on hieno rakenteeltaan sekä plussana kilpaillut raveissa kohtalaisella menestyksellä. Dasse omasi myös vahvat jalat, joka oli kriteerinä meidän orivalinnassa.

Veimme Mulanin Vironlahdelle toukokuun lopussa juuri täydelliseen aikaa, sillä poni tuli kiimaan juuri viennin jälkeen ja ori astui sen useana päivänä. Ensimmäisestä yrityksestä Mulan ei kuitenkaan tiinehtynyt ja ponin kesäloma piteni. Toisella kerralla onneksi tärppäsi ja ultrassa näkyi pieni ponin alku. Alunperin tarkoituksena oli, että Mulan olisi kilpaillut vielä syksyllä, mutta odotettua pidemmän kesäloman johdosta luovuimme ajatuksesta. Poni sai aloittaa mahan kasvattamisen.

100 vrk

Aluksi Mulanin oli vaikeaa sopeutua tilanteeseen, jossa liikuntaa rakastava poni jätettiin tarhaan, kun toiset ponit lähtivät lenkille. Urlista ja Mulanista tulikin todella hyvät ystävät loppukesän aikana, kun kumpikaan niistä ei käynyt lenkeillä. Kuitenkin syksyllä Mulan joutui taas sopeutumaan uuteen tilanteeseen, kun Urli laukkasi ikivihreille laitumille. Sopeutuminen vei aikansa, mutta tällä hetkellä poni jää tyytyväisenä karsinaan syömään heiniä, kun russitytöt lähtee lenkille, ja tervehtii niitä iloisesti, kun ne palaavat lenkiltä.


Nyt pieni maha-asukki potkii paljon ja pikkuhiljaa Mulanin tissit alkaa valmistautua tulevaan. Laskettu aika on 28.5. eli odottamista on vielä pari kuukautta jäljellä. Mulanista on tullut tiineyden aikana vähän kärttyisä, lieneekö sille syynä masun asukki. Eikös sitä sanota että tammavarsa saa emätammankin vähän kärttyisäksi?

Tiineysaika on mennyt tällä kertaa ihan hujauksessa, kun Iisan kanssa oli aikaa ajatella tiineyttä paljon enemmän. Nyt omat voimavarat tuli suunnattua opiskeluihin, joten aika on kulunut ihan itsestään. Vuorokausia on takana jo 280, mutta kuvia tiineyen aikana on otettu todella vähän. Alla kuitenkin muutama ihan tuore otos ponista.

275 vrk



keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Sehän on ajoponi!



Me olemme Astan kanssa kouluttaneet itse kaksivuotiaita oripoikiamme Musaa ja Jupiteria. Musalla on jo ollut kärryt muutaman kerran perässä ja poni toimii ajaessa moitteettomasti. Jupiter toimii ohjasajossa ja kärryjäkin sille on jo näytetty, mutta ne eivät ole vielä olleet sillä perässä.

Poikia olemme opettaneet todella pikkuhiljaa aina silloin, kun meillä on ollut aikaa, noin kerran tai kaksi kuukaudessa. Välillä tehdään useampana päivänä peräkkäin ja sitten annetaan taas pidempi tauko. Ensimmäisiä kertoja laitoimme valjaita selkään viime keväänä eli kun pojat olivat vuoden vanhoja. Aluksi ohjasajoimme rauhassa niin, että toinen talutti ja toinen oli takana ohjailemassa. Aluksi tuntui, että Jupiter oppi nopeammin, koska se oli paljon rauhallisempi, mutta nyt loppua kohti asia muuttui, kun piti lähteä ohjasajamaan ilman taluttajaa. Siinä alkoi huomaamaan, että Jupiter jännitti paljon enemmän sitä, että joku oli takana. 
Jupiteria ei varsana ole käsitelty niin paljoa ja se on muutenkin luonteeltaan paljon hienovaraisempi ja herkempi, mutta toisaalta se on myös paljon rauhallisempi. Siksi emme välillä edes yrittäneet ohjasajaa Jupiterilla, vaan teimme vain narussa kävelylenkkejä, jotta saimme kasvatettua luottamusta. Nyt kuitenkin ohjasajaminen onnistuu ilman, että toinen kävelee edes vierellä. Myöskään kärryt eivät ponia pelota, joten ehkä jo seuraavalla kerralla laitamme niitä perään.



Musa oli aluksi hyvin levoton. Pää heilui paljon ja taluttaja kiinnosti paljon enemmän, kuin se ketä yritti takaa epätoivoisesti ohjailla. Pään heilunta kuitenkin väheni, kun otimme sekin käyttöön. Myös taluttajaan kohdistuvat ongelmat loppuivat, kun jätimme taluttajan pois. Musa on todella energinen poni ja syksyllä huomasi hyvin, kuinka paljon levottomammaksi poni muuttui, kun pojat joutuvat olemaan välillä pienessä tarhassa kurakelien takana. Viime kesänäkin Musa juoksutti vuorotellen Jupiteria sekä kesäkaverina ollutta Ruutia. Nyt keväällä poni  on kuitenkin ollut rauhallisempi, kun pojat ovat saaneet juosta isolla pellolla yhdessä painien.


Kun ohjasajo alkoi Musalla sujua hyvin päätimme kokeilla kärryjä perään. Ensin toinen vain veti kärryjä ponin vierellä, emmekä laittaneet niitä samalla harjoituskerralla Musan perään. Seuraavalla harjoituskerralla tein Musalla ohjasajaen ihan lyhyen lenkin tarkistaakseni, että poni varmasti muistaa mitä eri käskyt meinaa. Sen jälkeen päätimme kokeilla kärryjä perään. Ensin vedimme kärryjä ponin perässä niin, että ne eivät olleet kiinni, jos vaikka poni olisi säikähtänyt niitä, mutta ponia ei tuntunut kiinnostavan, joten kiinnitimme kärryt. Teimme ihan lyhyen lenkin niin, että toinen talutti ja toinen käveli kärryjen takana. Tyhjät kärryt olivat aivan riittävät vedettävät, koska ponille oli kärryjen vetäminen todella outoa ja pienessä ylämäessä poni oli ihan hämillään, kun piti tehdä jotain töitäkin.

Jo seuraavalla harjoituskerralla Asta ei enää taluttanut vaan käveli vain vierellä ja minä hyppäsin kärryille hetkeksi, kun olin ensin yli puolet lyhyestä tienpätkästä kävellyt kärryjen perässä. Tästä seuraavana kertana Musan kanssa pystyi lähteä lenkille samalla tavalla kuin Iisan kanssa: ohjat käteen, liikkeelle ja kärryille kyytiin. Musa toimi todella hyvin. Toiseen suuntaan ensin meinasi vähän takkuilla käännöksessä, mutta siitäkin pienen suostuttelun jälkeen selvisimme loistavasti. Ensimmäinen auton ohituskin sujui hyvin ja poni oli todella reipas, halusi itsekin ottaa pari askelta ravia. Lenkki loppui hienosti peruuttamalla kärryjen kanssa katokseen. 


Olen ihan sanaton Musan edistymisestä ja siitä, miten helppo sitä on ollut kouluttaa. Ihan uskomatonta, että pystyn oman kasvatin kanssa vain lähteä kärryttelemään samaan tapaan kuin isompien ponien kanssa. Musa toimii niin hyvin ja en meinaa uskoa, miten helposti siitä on tullut ajoponi, kun olemme kuitenkin joutuneet tekemään paljon töitä Mulanin sekä Kepposen kanssa, vaikka molempia oli jo koulutettu ajolle ennen meille tuloa. Mulan oli koulutettu ajolle ja se toimikin pääsääntöisesti ihan hyvin ajaessa, mitä nyt ei pysähtynyt ja välillä hyppäsi ojaan. Kepponen taas olikin ihan oma numeronsa ja nyt vasta kahden vuoden ajamisen jälkeen sekin on ihan siedettävä ajettavuudeltaan.

Nyt keväällä olisi tarkoitus jatkaa poikien kanssa ja ajaa Musalla lyhyt lenkki kerran viikossa. Kesällä pojat pääsee sitten laitumelle ja saavat käyttää ajan yhdessä painien ja ajoja olisi tarkoitus jatkaa sitten syksymmällä. Kunnon treenin aloittaminen saa kuitenkin odottaa siihen asti, että pojat ovat kasvaneet niin, että liikkuminen onnistuu tasapainoisesti, eli vasta jossain ensi vuoden puolella. Myös Jupiterin kanssa on samanlaiset suunnitelmat kunhan saadaan sille ensin kärryt perään ja siitä toimiva kärryjen edessä.