Prinsessa Merida

31.5 Mulan teki kauniin pienen tammavarsan. Varsa sai viralliseksi nimekseen Keinumäen Merida, mutta kutsumanimi hakee vieläkin muotoaan. Tähän mennessä ehdokkaina pyörivät Merri, Melle, Mersu ja Mette.

30.5. illalla katseltiin Mulania ja tulin siihen tulokseen, että tänä yönä voisi jotain tapahtua ja pistin herätyskellon soimaan pari kertaa yöllä, kuten edeltävänä yönäkin. Klo 12.00 Mulan seisoi tavallisessa paikassaan karsinassa aivan rauhallisesti, joten jatkoin unia. Klo 3.00 herättyäni käynnistin kameran ja näin heti, että nyt tapahtuu jotain. Herätin Astan ja seurattiin ensin kamerasta ja jossain välissä siirryimme rauhallisesti talliin. Klo 3.24 syntyi pieni tammavarsa.

Merida säikäytti meidät todenteolla ensimmäisinä päivinään, kun varsa makasi toisinaan ihan vetelänä, eikä reagoinut mihinkään. Asiaa ei auttanut se, että vietin itse lakkiaisia 2.6. Meridan ollessa parin päivän ikäinen. Siinä pukeutuessani lakkiaismekkoon ja laittautuessani tärkeää päivää varten Asta soitteli eläinlääkärille, joka epäili vasta-aineissa olevan häikkää. Testi piti hakea Hyvinkään hevossairaalasta, mutta onneksi serkkumme asuu siellä suunalla ja haki testin juhlamekko päällä.

Eläinlääkäri saapuikin sitten iltapäivällä. Ensin Merida tutkittiin päällisin puolin, mitattiin lämpö sekä kuunneltiin ja sydän- ja hengitysäänet olivat normaalit. Sitten otettiin pieneltä lapselta vähän verta ja tehtiin vasta-aine testi, joka oli sekin ok. Myös pieni verenkuva oli ok. Mitään vikaa varsasta ei siis löytynyt. Sitten kyseltiin ja keskusteltiin monen eri ihmisen kanssa ja lopulta saatiin tietoomme, että samankaltaisia varsoja on ollut muillakin ja että ei kannata huolestua, jos varsa on muuten pirteä. Meridahan oli koko ajan muuten pirteä, mitä nyt käynnistyi unilta vähän hitaasti.

Tässä muutama kuva varsasta;

Nyt Mulan ja Merida laiduntavat onnellisina Kepposen kanssa.

Ruotsin tuliainen

Instagramin seuraajat ovatkin jo varmaan huomanneet pienen muutoksen meidän hevoslaumassamme. Jupiter astui omilla kavioillaan Suomen maalle viime sunnuntaina vähän ennen puolta yötä. 

Pitkä ja puuduttava myyntisivujen selailu päättyi, kun löysimme kauniisti ruudun läpi tuijottavan orivarsan, Norrgårdens Jupiter. Löysimme sen hästnetistä ja aikamme sen kuvia katseltiin, kunnes rohkaistuimme kysymään hieman apuja kielen kanssa. Saimme apua yhteydenottoon, mutta lopulta siirryimme itse suoraan  yhteydenpitoon ruotsalaisen kasvattajan kanssa. Aluksi oli todella hankalaa kirjoittaa ruotsiksi viestiä, mutta edistystä on tapahtunut, eikä viestit tuota enää niin suurta tuskaa. Yllätin itseni myös Ruotsissa, sillä ymmärsin hyvin ruotsia sekä osasin puhua hieman.

Ennen ponin hakua piti huomioida monia asioita. Sovimme hakupäivämäärän ja varasimme laivamatkat sekä hotellit. Päätimme, että minä Aino lähdin isän kanssa hakemaan ponia ja Asta jäi kotiin hoitamaan toiset hevosemme. Sovimme myös pakollisesta eläinlääkärin tarkastuksesta ja terveystodistuksen saamisesta.

 Yövyimme ensin Vaasassa hotellissa ja seuraavana aamuna matkustimme laivalla meren yli Uumajaan. Ruotsin puolella kävimme ensin sisäänkirjautumassa hotelliin ja lähdimme katsomaan Jupiteria. Näimme myös pojan hurmaavan emän Stjärnan ja komean isän Glorias Cumuluksen. Emä ja Isä olivat rauhallisia ja mukavan oloisia. Sitten näimme itse Jupiterin, joka oli hieman ujo, mutta tottui meihin nopeasti. Vierailun jälkeen kävimme ruotsalaisessa ruokakaupassa ja palasimme hotelliin nukkumaan.

Aamulla pääsimme taas ihanalle aamupalalle ja lähdimme heti aamupalan jälkeen Jupiteria kohti. Kävimme ensin maksamassa ja tekemässä paperit, jonka jälkeen lastasimme pojan kyytiin ja matka satamaa kohti alkoi, ainakin melkein. Auto pääsi liikkumaan vain hievahduksen, kun Jupiter oli jo etupuomin päällä. Pysähdyimme ja nostimme puomia, sillä se oli aika matalalla. Ja yritettiin uudestaan, mutta tällä kertaa poni tuli oikeasti puomin yli ja saatiin se takaisin oikealle paikalle, mutta sama toistui seuraavallakin lähtöyrityksellä. Tällä kertaa Poni onnistui potkaisemaan kopin etuikkunan rikki ja teipattiin siihen sitten muovipussi. Päädyimme siihen, että minä matkustan varsan kanssa kopissa ja se sai matkustaa kopissa väärinpäin, jotta matka pääsi jatkumaan. Jupiter oli edelleen levoton, mutta rauhoittui kyllä, kun minä juttelin ja rapsuttelin sitä.

Satamassa otimme kopista väliseinän pois, koska Jupiter hyppäsi myös sen päälle, kun sen jätti yksin. Sidoimme sen kopin takaosaan kiinni ja se olikin ihan kiltisti yksin kopissa sen aikaa, kun odottelimme laivaan pääsyä. Laivaan päästyämme olimme varsan kanssa sen aikaa, että se rauhoittui. Kävimme neljän ja puolen tunnin laivamatkan aikana katsomassa Jupiteria kerran ja silloin se oli hieman hikinen, mutta rauhallinen. Kun menimme puoli tuntia ennen laivan saapumista Vaasaan autolle, Jupiter oli kuivunut ja rauhallinen.  Vaasassa olin alkupään matkan kopissa, mutta Jupiter oli niin rauhassa, että pystyin vaihtamaan auton puolelle. Loppumatka sujuikin hyvin ja kotiin päästyämme Musa näki uuden kaverinsa ja otti sen iloisesti vastaan.

Jupiter on osoittautunut hyvin mukavaksi kaveriksi. Se ei ole kovin tottunut käsittelyyn, sillä se on saanut laiduntaa kesän isoilla laitumilla, mutta se on kiltti ja rauhallinen. Lisää tietoa Jupiterista löytyy sen omalta välilehdeltä.

Mitä täällä tapahtuu?

 

Kun kirjoitan tätä postausta katselen meidän 5 ponin lauman temmellystä, sitä miten Iisa pomottaa uutta tulokasta, eikä tahdo häntä lähellekään rakasta lastansa ja Urli toimii uuden kaverin turvamuurina.

Niin monta kertaa, varmaan vuoden ajan, olemme ihailleet erään ponin myynti-ilmoituksia. Pohtineet olisiko mahdollista ottaa, mutta päädyimme vastaukseen ei vielä, ehkä sitten kun varsakin syntyy. Tänä keväänä kuitenkin päätimme ottaa yhteyttä tamman omistajaan ja kysyä mahdollisuutta ylläpitoon. Päädyimme sitten katsomaan suloista 2 vuotiasta tammaa.Tänään sitten kirjoitimme ylläpitosopimuksen ja haimme suloisen ponin kotiin.

Tämä kyseinen poni on siis 2 vuotias gotlanninruss tamma Kiperän Kepponen. Nuori ajolle opetettu, mutta vielä on taidoissa hieomista. Nyt vain alamme tutustumaan kyseiseen poniin paremmin ja ehkä sitten osaamme kertoa siitä vielä enemmän. Ensi yöksi se pääsee Iisan ja varsan kanssa talliin ja katsotaan, koska kokeilemme laittaa sen valjaisiin. Ihan mukavan oloinen kaveri, jolla tosin on täysi kiima päällä tällä hetkellä, vähän vilkuttelee, pyllistelee ja ruikkii.

Aluksi Iisa+varsa ja kepponen olivat eri aitauksissa, mutta pian päätimme laittaa ne samaan, sillä mitään tähdellistä reaktiota eivät hevoset saaneet.

Iisa sai vähän virtaa.

Kepponen sai Mulanilta vähän kenkää.