Miksi juuri russit?

Niin lempeä ja vähän väsynyt tulevan äidin katse.

Lempirodukseni on vuosien varrella valikoitunut gotlanninruss, eikä vähiten siksi, että ensimmäinen oma poni sattuu olemaan russi. Russit ovat hurmanneet minut täysin, vaikka ennen Iisa en yhteenkään russiin ollut kovin läheisesti tutustunut. Iisan emällä ja veljellä kävin joskus ratsastamassa. Iisan emä oli maailman paras, vähän ponimainen, mutta niin kiltti. Velipoika oli vähän omalaatuisempi, mutta olihan se silloin vielä hyvin nuori.

Russeilla on mainio luonne, vähän omapäisyyttä, mutta myös hyviä piirteitä. Ainakin Iisalla on hyvin voimakas oma tahto ja se tekee halutessaan asiat hyvin vaikeaksi hoitajalleen/ratsastajalleen/ajajalleen, mutta löytyy siltäkin loistava työskentelymotivaatio, kunhan sen vain saa kaivettua esiin. Kaikista tärkeintä on säilyttää ponilla hyvä mieli, silloin se menee vaikka solmuun, jos osaat tarpeeksi selkeästi pyytää. Meidän kaikki russit ovat todella sosiaalisia, jopa Jupiter, joka on hieman arka kosketukselle, mutta silti se tulee aina luokse.

Kuten kaikissa roduissa, yksilöiden luonteet eroaa toisistaan ihan hirveästi. Iisa kertoo kyllä heti jos se ei ymmärrä, eli etu- tai takapää nousee, vaikka se on välillä vähän hidas, tykkää se tehdä asioita, jotka vaativat tarkkuutta, esimerkiksi tiukat käännökset. Iisasta tulisi varmasti loistava valjakkoponi, raviponin hommat ovat sille liian yksinkertaisia, sitä ei huvita pelkästään kiertää ravirataa ympäri uudelleen ja uudelleen. Kepponen taas lisää vain vauhtia, jos joku tuntuu vaikealta tai on vähän tyhmää, ei suinkaan heitä ensimmäisenä takapäätä. Meillä ei vielä ole kunnolla ratsastettavia nämä meidän ponit, mutta Iisa kyllä osaa ratsuttaa pieniä lapsia kiltisti, isompia voi vähän kokeilla ja tällä hetkellä etsimme Iisalle uutta satulaa, vanhan ollessa vähän epäsopiva, toivottavasti seuraava satulaehdokas osoittautuisi sopivaksi.

Russejen koko on ehdottomasti plussaa, ne ovat reippaasti ponimitoissa, mutta kuitenkin sen kokoisia, että niillä voi ratsastaa vähän isommatkin ihmiset. Iisa on vähän pikkuinen, vain 115cm, mutta esimerkiksi Kepponen on oikein kivan kokoinen, 125cm. Itse rakastan yli kaiken poneja, sillä niiden kanssa on niin kivaa harrastaa kaikenlaista monipuolisesti, toki voi isommankin hevosen kanssa, mutta ponejen kanssa on vain niin kätevää. Ohjasajo on paljon helpompaa, ajaminen on hauskaa ja vauhtia löytyy pienestä koosta huolimatta enemmän kuin tarpeeksi, näyttelyissäkin olisi ihan hauska käydä kuulemassa vähän mielipidettä noiden rakenteesta. Karsinan ei tarvitse olla niin suuri kuin isolla hevosella ja nämä ovat tehokkaita ruuan käyttäjiä eli heinääkään ei kulu niin paljoa, eli siinä missä ylläpidät yhtä hevosta, voit ylläpitää kaksi ponia, hirmu kätevää. Myöskään ratsastajaa ei ole yhtä mahdotonta löytää, kuin shetlanninponille, pystyyhän hyvän kokoisen russin selkään kiipeämään pieni aikuinen. Iisa on vähän pieni, mutta ei siitäkään heti isoksi kasva, tosin minä en enää sillä voi ratsastaa.

Russejen kanssa voi harrastaa monipuolisesti. Russeille järjestetään yleensä ainakin yksi rotunäyttely vuodessa ja lisäksi voi osallistua kansalliseen poninäyttelyyn. Russponiyhdistys järjestää russeille omia mestaruuskilpailuita, valjakkorussimestaruus ja russimestaruus (koulu+este). Russeilla voi ratsastaa kuten monilla muillakin poneilla ja ne ovat oikeasti loistavia ratsuja. Välillä ihmisillä tuntuu olevan käsitys, että russit ovat jotenkin itsepäisiä ja vaikeita ratsastaa. Joo löytyyhän niitäkin, kuten varmaan jokaisesta rodusta, mutta suurin osa russeista on oikein kivoja ratsastaa ja kilttejä. Lisäksi russit ovat vielä hyviä raviponeja, tosin eivät kaikki, mutta ravirusseja on paljon. Harmittavasti lähtöjä on aika vähän, varsinkin jos ei ole mahdollisuutta kiertää kilpailuissa koko Suomen alueella. Itsekin haluan ajaa russeilla kilpaa, koska en halua -ainakaan vielä- siirtyä hevosiin, joten russit on kiva välimalli ja niillä saa ajaa kilpaa vähän vanhempanakin. Enpä pienen mietinnän jälkeen keksi mitään mihin russi ei soveltuisi.

Tätäkin on Iisan kanssa kokeiltu ja Iisa on hyvää seuraa toisille hiitillä.

Kaiken monikäyttöisyyden lisäksi, nämä ovat hirmu viisaita eläimiä. Iisa ainakin oppii temppuja helposti. Kunhan vain omistaja muistaa olla kärsivällinen ja kannustaa ponia yrittämään voi se oppia mitä vain. Poni ymmärtää milloin on huonolla tuulella ja ei ole huumorintajuisella tuulella, useimmiten näiden pienten kanssa joutuu huumorintaju koetukselle, kun ne keksii jotain hauskaa. Meillä viimeaikoina ponit oppi nostamaan lauta-aidan portin ylemmän laudan pois ja Kepponen loikkasi vapauteen, vaikea arvata kuka mahtoi olla asialla. Tähän löytyi onneksi helppo ratkaisu, sähkölanka, se oli tarkoitus laittaa jo aiemmin, mutta ei saatu aikaan tarpeeksi ajoissa.



Iisa osaa mm. mennä maahan, kumartaa ja nostella etujalkoja.

Tulevaisuudessa toivon voivani kasvattaa näitä ihania poneja, joita kasvatetaan vain Ruotsissa ja Suomessa. Russejen sukusiitosaste on yleisesti aika korkea, joka antaa sopivasti haastetta jalostukseen. Näissä vähän pienemmissä roduissa on oma viehätyksensä jalostuksellisesti, oma varsa tuntuu paljon arvokkaammalta, kun sillä voi oikeasti olla jotain merkitystä. Ei huolta, en ajatellut alkaa ihan vielä kasvattamaan näitä kunnolla, joskus tulevaisuudessa sitten. Saas nähdä miten selviän keväästä ja varsakuumeesta, onneksi Musa ja Jupiter on vielä aika pikkuisia, ne menköön vielä varsoina.



Koulu ja hevoset

Lukio ja hevoset, kummatkin vievät aikaa ja rahaa. Jotenkin pitää vain saada ne ja kaikki muu  sisällytettyä jokaiseen päivään. Minulla itselläni menee koulu todella hyvin ja hevosharrastus ei ole koskaan vaikuttanut alentavasti arvosanoihin. Ajattelen sen johtuvan osaltaan siitä, että on pakko vähän aikatauluttaa päiviä ja miettiä missä järjestyksessä asiat tänään tehdään.

Opiskeluun täytyy totta kai olla motivaatiota. Itselläni se on mieluisa jatko-opiskelupaikka, josta sitten mieluisiin töihin. Opiskeluun panostaminen ja opinnoissa menestyminen antavat valinnanvaraa. Itse haaveilen pääsystä eläinlääketieteelliseen, mutta tiedän miten hankalaa sinne on päästä ja siksi yritän kuumeisesti miettiä myös muita vaihtoehtoja. Tämä tavoite vaikuttaa myös opiskeluihin: opiskelen ja oikeasti tykkään opiskella pitkää matematiikkaa, fysiikkaa, kemiaa ja biologiaa.

Opiskelut vievät luonnollisesti paljon aikaa, varsinkin kun niihin satsaa täysillä. Koulussa kaikki mahdolliset hyppytunnit kuluvat läksyihin, niitä kun riittää niin paljon kuin vain jaksaa tehdä. Kotonakin illasta kuluu helposti vähintään tunti kouluhommien parissa, mutta usein yli kaksikin. Tämä antaa pientä haastetta sille, että pitäisi ne hevosetkin hoitaa. Usein koulu loppuu neljältä ja talvella pimeä tulee jo melkein silloin. No, pimeäähän minä en pelkää ja siksipä talvisin mennään hyvin usein pimeässä. Onneksi tulee kevät, sillä onhan valoisalla huomattavasti mukavampaa liikuttaa hevosia.

Meillähän hevoset ovat omassa pihassa ja jokapäivä on pakko ne hoitaa. Usein ennen kouluunlähtöä heitän ne pihalle, onneksi minulla on sisko, jolla on useampia etäopiskelupäiviä, jolloin hän vie hevoset ulos. Vaikka eihän se mikään paha homma ole, sillä koulumatkaan turhautuu vaivaiset kymmenisen minuuttia, kiitos ihana lähellä sijaitseva lukio. Iltapäivällä siivotaan hevosten karsinat ja tehdään muut tallijutut. Yhdessä Astan kanssa näihin kuluu vähän reilu puolisen tuntia ja yksin noin 45 minuuttia.

Hevosen ja ponin/ponien liikutukseen kuluu päivässä se pari tuntia, puoli tuntia varusteiden laitto, tunti liikutus ja puolisen tuntia varusteiden purku, loimitus, venyttely yms. Usein tehdään niin, että Urlilla ratsastetaan ja Mulanilla ajetaan, Iisa on helppo ottaa toisinaan peräponiksi, tosin ei tällä hetkellä mahan takia. Toki silloin jos on kiire juoksutan usein Mulanin sillä silloin ei  kulu aikaa varustamiseen ja liikutukseenkin vain parikymmentä minuuttia.

Sitten kun näitä aletaan yhdistämään ei aikaa juuri muuhun jää, kun pitäisi nukkuakin joskus. Kavereita näen koulussa, lomilla ja viikonloppuisin, mutta raveille on aina aikaa, vaikka arkipäivinäkin. Ainiin hevosten ja koulun lisäksi hoidan koiria ja lampaita. Kummasti kaikki tulee tehtyä ja joskus on aikaa tänne blogiinkin rustailla.

Itse tykkään lukion koeviikoista, sillä silloin ei tule läksyä mistään muusta, vaan saa vain lukea kirjoja. Eikä edes tarvitse ihan kauheasti lukea, jos on opiskellut koko kurssin ajan ahkerasti. Koeviikolla on enemmän aikaa hevosille, kun ei kuitenkaan kokoaikaa voi olla nenä kiinni kirjassa.

259 | Arjen suosikit

Mastan 200g toppaloimi koossa 95cm on Mulanilla lähes jokapäiväisessä käytössä ja istuu hyvin. Tykkään loimesta sillä se pitää vettä eikä lika tartu sisäpintaankaan kovin. Tämä on lämmittänyt hyvin meidän klipattua kilpaponia.

Compositin muovijalustimet ovat mukavan kevyet ja varsinkin talvella kivat, kun eivät ole kylmät. Jalustimet voi huoletta ottaa pois jaloista ja jättää roikkumaan, kun ne eivät häiritse hevosta. Ne eivät ole yhtään liukkaat. Tosin nämä eivät ole turvajalustimet, joten jalka on pidettävä oikeassa kohtaa. Väri on myös ihana näissä kevyissä jalustimissa.

Chevin koppakärryt ovat meillä käytössä jokaisella kärrylenkillä kotona. Ne ovat kummallekin ponille ihan hyvät, vaikka ovatkin b-poneille mitoitetut. Vähän ne ovat aisojen välistä leveähköt Mulanille, mutta hyvin saadaan valjastettua. Kuskille penkki on mukavan pehmeä ja lämmin talvella, jousituksen puuttuminen ei haittaa yhtään, sillä pehmuste pehmentää töyssyjä jonkin verran. Ostettiin kärryt käytettynä syksyllä 2012 ja jo kolme vuotta ne ovat meitä palvelleet. Jo meille tullessaan toinen aisa oli hieman vääntynyt, tosin se ei ole käyttöä haitannut ei sitten yhtään. Vähän sitä on yritetty suoristaa ja aika hyväksi se tulikin. Nyt alkaa vain levyt kärryjen kopasta haurastua ja ne kaipaisivatkin vaihtoa. Muuten aivan Super treenikärryt!

Hackamore-kuolain on Urlilla aktiivisessa käytössä. Aluksi se toimi hyvänä jarruna maastolenkeillä, tosin nykyään hevonen ei paljoa haluaisi siitäkään välittää, mutta pysäyttäminen onnistuu kyllä jos tahtoo. Normaaliin kuolaimeen Urli puree kiinni ja lähtee viemään, hackamoren kanssa se ei onnistu ja sen takia se on hieman turvallisempi vaihtoehto autotiellä. Myös vanhan hevosen hampaiden kannalta kuolain on hyödyllinen.

Horzen 115cm kaulakappaleellinen fleeceloimi on hyvin istuva Iisalle. Kaulakappale on älyttömän hyvä juttu hikisen ponin kuivatuksessa ja kuljetuksessa. Uloskin voi heittää tämä loimi päällä, jos ei ole liian kylmä, sillä fleecehän ei ole mikään lämpöloimi, mutta hyvä kuivattamaan. Loimen etenä on neljä solkea, jotka meinaavat ´joskus mennä sekaisin, mutta ovat mukavammat käyttää kuin Mulanin eurohunterin kaulakappaleellisessa loimessa olevat kolme tarraa ja kaksi solkea.

245 | Kiltti, Ihana, Rauhallinen

Mulan saapui pihaamme yhtenä kirkkaana heinäkuun päivänä vuonna 2014. Vähän ujo pieni poni pääsi Urlin ja Iisan kanssa laitumelle ja hetken juoksentelemisen ja tutustumisen jälkeen meno rauhoittui.

Mulan oli aluksi hieman haastava saada laitumelta kiinni ja sen takia ensimmäiset viikot poni sai olla tarha + pieni laidun yhdistelmällä. Pikkuhiljaa kiinnisaaminen alkoi luonnistua ja nykyään siinä ei ole mitään ongelmia. Ruualle poni ei ole koskaan ollut kauhean perso, joten herkut eivät paljoa auttaneet kiinnisaamisessa. Piti vain tutustua ja saada ponin luottamus.

Mulan oli ajokoulutettu, mutta ajoa ei koskaan oikein kunnolla harrastettu ja ajokoulutuksestakin oli jo vierähtänyt aikaa. Lähdimme siis ihan perusteilla liikkeelle eli valjaat selkään, katsottiin että ne on ok. Sitten pari kertaa ohjasajettiin, mutta totta puhuen ohjasajo ei ollut kovin helppoa. Poni ei vielä luottanut meihin, joten halusi kokoajan nähdä kuka siellä takana on, joten se oli sellaista mutkittelua. Tulihan niitä hyviäkin pätkiä ja todettiin, että ratti ja jarrut kyllä toimii ja aisat varmasti helpottavat, sillä silloin ei pyöriminen ole mahdollista.

Ajaminen aloitettiin ihan rauhassa. Ensin vain tyhjät kärryt perässä taluttajan kanssa, sitten toinen kyytiin ja edelleen taluttajan kanssa. Ensimmäinen "ajokerta" taidettiin mennä kokonaan taluttajan kanssa. Siitä sitten pudotettiin taluttaja pois ja mentiin aluksi ihan rauhallisia 1-3km lenkkejä muutama viikko. Mulan ei aluksi sietänyt pysähtymistä, vaan alkoi keulimaan tai hyppäsi puskaan. Peruutukset valjastuskatokseen olivat vauhdikkaita ja vielä tänäkin vuonna lenkeillä on tullut yllättäviä U-käännöksiä. No treenillä saatiin poni käyttäytymään ja sietämään tilanteita paremmin. Aluksi pysäytettiin ihan pieneksi hetkeksi ja päästettiin aina liikkeelle. Niin ja käytössä oli ääni, sillä poni reagoi ohjiin aivan liikaa. Vaikka kuinka varovasti annoit ohjia, niin poni säpsähti.

Mulan on kyllä aina ollut ihan hyvä ajaa. Tiedän, että on olemassa paljon vaikeampiakin tapauksia, mutta olihan se ihan eriluokkaa kuin aina niin rauhallinen Iisa. Nykyään on niin ilo istua tuon ponin kärryillä, koska kunto on ihan huippu ja oma moottori ja tahto vievät niin reippaasti eteenpäin. Erittäin harvoin alkaa kiemurtelemaan, eli täydellinen ajomukavuus tällä hetkellä. Välillä on sellainen mukava ohjastuntuma ja välillä ohjat ihan rentona. Ääni usein riittää pyynnöksi liikkua jne. Toki on niitäkin päiviä kun saa ohjissa roikkua ihan täysillä, mutta harvemmin.

Ensimmäisen kerran käytiin hiitillä parin kuukauden treenin jälkeen, koska saatiin kyyti ja kavereita niin mikäs siinä. Eihän se mitään hurjia vauhteja mennyt vaan johonkin nelosen pintaan, mutta kuitenkin kohtalainen treeniin nähden. Sen jälkeen hiittailtiin Iisan kanssa 1-2 kertaa. Iisa oli aluksi hyvä hiittikaveri, kun nopeus oli sunnilleen sama, mutta pian Mulan alkoi olemaan Iisaa nopeampi. Parhaillaan hiitillä on menty tänä syksynä 2.55 .

Ensimmäiseen starttiin suunnistettiin Jyväskylään ja sieltä 7. sija ja aika 3,34. Kolme ensimmäistä starttia menivät touhuun tutustuessa ja käänne uralla tapahtui 18.6.15 Kouvolassa, kun poni juoksi ensimmäisen toto-sijansa (sijoittui kolmen parhaan joukkoon). Viikkoa ennen Kouvolaa 13. päivä Loviisassa poni juoksi 3.40 , niin kyllähän se sykähdytti kun poni kiskaisee yhtäkkiä 3.16 ajan. Siitä sitten poni on parannellut ja ylittänyt kolme kertaa maaliviivan toisena, kaksi kertaa kolmantena ja kaksi kertaa neljäntenä. Virallinen voitto uupuu vielä, sillä kerran harjoitusraveissa Mulan otti helpon voiton.

Ratsastuksessa Mulan ei osaa yhtään mitään. Talutusratsastuksessa ponin selässä on ollut kokemattomia lapsia muutama, mutta siihen se sitten jääkin. Todella hienosti poni on aina käyttäytynyt ja kenties se joskus pääsee oikein kunnolla ratsun hommiin.

Mulan on todella kiltti, vaikka joskus jotain hauskaa näykkäämistä yms. yrittää tehdä, uskoo se kun vähäsen sormella näyttää soo soo tai vähän komentaa äänellä. Kaiken mahdollisen (loimet) se kiskoo karsinaansa, jos vain on sen ulottuvilla. Ruokaa odottaessa saattaa kuopia, samoin lenkille lähtiessä valjastuspaikalla on levoton kuopiva poni, jos ohjastajalla kestää liian kauan. Lenkeillä reipas, omistaa oman moottori, harvoin tarvitsee käskeä  eteenpäin. Välillä toki täytyy huomauttaa ettei käynti ihan sammu. Raviradalla taas tahtoo juosta hirmuisen lujaa. Lämmittely ei todellakaan kerro yhtään mitään, sillä lämpässä saattaa olla että ei tee muuta kuin laukkaa, mutta startti saatetaan mennä  hienoa puhdasta ravia.

Temppuja emme ole saaneet opetettua, sillä Mulan on vähän etäinen ja ei kunnolla uskalla yrittää, eikä välitä niin paljoa herkuista, että tekisi mitä vain niiden eteen.

Mulan on siis kerta kaikkiaan ihastuttava ja mahtava poni!