Tulinen tapaus

Kepposesta ei montaa tekstiä ole tänne blogiin kirjoitettu, joten korjataanpa asia nyt.

Poni tykkää vähän nostella etujalkoja, eikä ole opetettu temppu.

Nyt syksyllä Kepalla on ajettu pari kertaa viikossa 2-3 km, mikä on ollut pikkutammalle oikein sopiva määrä. Nyt aletaan kuitenkin pikkuhiljaa nostamaan lenkkimääriä.  Ravikin on alkanut viemään hieman eteenpäin, kesällähän poni ravasi melkein kävelyvauhtia kehitysvaiheensa takia, nyt poni on kuitenkin kasvanut ja jalat mahtuu liikkumaan kropan alla paremmin. Ajatella, vuodenvaihteessa Kepponen kääntyy jo kolmevuotiaaksi ja lenkkien pituuksiakin aletaan pikkuhiljaa nostamaan.

Tämän tyyppisiä kuvia tästä ponista saisi vaikka kuinka.

Kepponen on hieman reipas tapaus ajaessa, etenkin valjastaessa. Katoksesta lähdetään joskus vähän vauhdikkaammalla ravilla ja joskus päästään matkaan ihan nätisti käynnillä. Itse asiassa välillä jo ajateltiin, että ponihan on oppinut tuon rauhassa lähtemisen, kun oli kausi jolloin Kepa lähti käynnillä matkaan, mutta tosiaan vain luultiin, kyllä se vieläkin osaa ihan reippaasti lähteä. Kärryjä poistaessa poni on yleensä odottaa kiltisti, että saadaan kärryt pois, mutta löytyy myös päiviä jolloin tytöllä on vähän kiire. Viimeisimmät kerrat olemme kuitenkin päässeet lähtemään ihan rauhassa, kun lenkkikaveri on ollut tallin puolella piilossa, niin ettei kilpailuhenkinen tamma kuumene.

Itse ajaessa Kepponen toimii kuitenkin yleensä hienosti, kääntyy kumpaankin suuntaan, menee eteenpäin ja hidastaa, mielentilasta riippuen myös pysähtyminen saattaa onnistua. Toisinaan kuitenkin toinen kärryponi saattaa kuumentaa tulisen tamman mieltä liikaa ja on tullut tasajalkapomppuja. Peräpää on onneksi pysynyt tällä aika hyvin alhaalla, vain jos tamma on voimakkaasti erimieltä perä kevenee, sen sijaan etupää nousee herkemmin, yleensä pysähdyttäessä. Liikenteeseenkin on tyttöä totutettu, peräponina ja myös itse kärryjen edessä, eikä autot ole enään kovinkaan ihmeellinen asia valoisaan aikaan.

Ajovarusteina ponilla on pikalukkosilojen ja suitsien lisäksi lisävarusteina potkuremmi ja sekki leukalenkillä. Tosin sekkiä käytetään vaihtelevasti, koska se kuumentaa Kepposta jonkin verran, joten se laitetaan kiinni vain jos tuntuu siltä. Kerran jätin sen kokonaan suitsista pois, koska aikaisemmilla lenkeillä ei sitä tarvittu, mutta totta kai juuri silloin se olisi ollut tarpeellinen. Onneksi Kepponen ei mitään tosi tyhmää keksinyt ja selvittiin siitäkin lenkistä hyvin.

Luonnettakin löytyy...

Viikko sitten lauantaina päätimme ottaa Kepposesta kunnon kuvia. Kepponen oli hieman eloisa ja saatiin juuri ja juuri otettua rakennekuvat. Päätimme päästää tytön vähän juoksentelemaan vapaana ja noin eloisan neidin juoksemista oli ilo kuvata. Ei tarvinnut kyllä yhtään patistaa juoksemaan, vaan tyttö vaan juoksenteli itse innoissaan. Arvatkaa vain onko vaikeaa valita  ensin viidensadan kuvan joukosta muokattavat kuvat ja sen jälkeen kahdestasadasta hyvästä kuvasta ne mitkä laitan tänne.

Ja sitten pieni kuvaoksennus:

Välillä hypättiin vähän ojan yli.

Mussukka

Meidän pikkumiehemme on kasvanut valtavasti. Korkeutta löytyy eteä n. 105cm ja takaa 108-109cm. Tuon paksun karvakerroksen kanssa sen korkeus lähentelee jo emänsä korkeutta. Toivoa on, että Musa kasvaisi emäänsä korkeammaksi.

Kahdesta ponista on erittäin vaikeaa ottaa edustavaa kuvaa...

Ja näin pieni se on ollut!

Pian alkaa myös vierottaminen ja Mulan joutuu kestämään pikkukaverin seuraa kaikki päivät. Sen sijaan Iisa, maailman paras äitiponi, joutuu pääsee kakarasta eroon. Iisa on oikeasti ollut hirvittävän hieno äiti, hoitanut lasta todella hyvin, maitoakin ollut riittämiin eikä ikinä ole edes jalkaansa vauvalle kohottanut, aina on lapsi päässyt tissille, kun on tehnyt mieli. Välillä on täytynyt vähän takamusta näykkäistä, kun lapsi puraisee tissiä, mutta ikinä ei ole pois ajanut. Oma ruokakin voi odottaa, lapsen ruokkiminen menee kaiken edelle. Omalle ruokakipollekin lapsen on lupa tulla.

Tunnistaja kävi myös tunnistamassa Musan, verikoe saatiin otettua ja siru laitettua. Eihän sellainen piikittäminen nyt kivaakaan ole, mutta Musa selviytyi koitoksesta silti hienosti. Seuraavaksi odotellaan passia hippoksesta, tosin vielä saadaan odottaa jonkin aikaa sillä, kun passit uudistuu, ne tulee tavallista myöhemmin.

Muutaman kerran Musa on päässyt narunpäässä pienelle kärrylenkille mukaan. Myös vapaana pääsee silloin tällöin hurvittelemaan ja sekös vasta hauskaa onkin. Kauheasti muuta uutta ei olla nyt opeteltu. Musa on antanut  kengittäjänkin nostella jalat nätisti ja on kävelee ulos ja sisälle kiltisti narussa. Olemme opettaneet varsalle, että voimme taluttaa kummalta puolelta tahansa, sillä usein ulos viedessä otamme kaksi hevosta samaan aikaan talutukseen, joten se helpottaa asiaa kummasti. Mielestäni on erittäin hyödyllistä, että varsa osaa kävellä kummalla puolella tahansa, vaikka vasemmalta puolelta virallisesti kuuluukin taluttaa.



Vähän muutosta tähän pieneen varsaan.

Osaa se hurjakin olla :D







Mukavaa lumista Marraskuuta kaikille!

Keppostelua

Kepponen on kotiutunut meille hyvin, Urli ja Mulan ovat sen hyviä ystäviä. Urlin kanssa on kiva rapsutella ja Mulanin kanssa on kiva juosta silloin tällöin. Iisakin alkaa pikkuhiljaa hyväksyä uuden tamman laumaansa ja söikin tänä aamuna aivan Kepposen kyljessä kiinni, mutta Musa ei edelleenkään saa mennä hengailemaan Kepposen kanssa. Nuo kaksi tammaa, Iisa ja Kepponen, ovat yllättävän samannäköiset, toki Kepponen on isompi, mutta kun kaukaa katselee niin helposti menee sekaisin. Ihanat russit!

Olemme laittaneet Kepposen perään kärryt nyt yhteensä kolme kertaa. Valjastuspaikalta lähdetään kovaa liikenteeseen, mutta sen jälkeen menee ihan okei. Käännöksissä on pientä kahnausta ja kahdella ensimmäisellä kerralla ajoimme sellaisen lenkin, jossa tuli vain muutama käännös ja ne meni ihan hyvin. Lopussa tyttö osaa hieman rauhoittua ja pysähtyy kiltisti valjastuspaikalle varusteiden purkamista varten. Kolmannella ajokerralla kävimme pellolla ja harjoittelimme hieman käännöksiä. Oikealle mentiin todella hienosti, mutta vasemmalle hieman vastustellen. Teimmekin sitten niin, että menimme ihan pienen mutkan vasemmalle josta sitten kuitenkin käännyttiin oikealle. Ja taluttaja on ollut vielä mukana.

Kepponen on hyvin herkkä suustaan. Kuolain on vielä hieman outo, kun ei sitä ole paljoa tarvinnut käyttää, mutta todella herkkä avuille ja tottelee tosi kivasti kaikkia apuja, erityisesti hidastaessa ääniavut toimivat hyvänä tukena ohjille, muuten tulee vähän protestia inhottavan kuolaintuntuman käytöstä, tämän huomasimme heti ensimmäisellä ajokerralla. Mutta yleisesti tuntuu siltä, että avut ihan oikeasti menevät perille.

Jotta kuolaimesta tulisi tuttu juttu, olemme taluttaneet Kepposta suitsista, juoksuttaneet liinassa ja eilen myös ohjasajoin. Juoksutus meni vähän niin ja näin ensimmäisellä kerralla, kun Kepponen oli yksin. Positiivisena yllätyksenä eilen, kun juoksutin pari rinkiä ohjasajon alle, meni oikein mukavasti, sillä Urli oli kaverina mukana, eikä tarvinnut olla ihan yksin. Myös Ohjasajo sujui mainiosti. Kepponen kuunteli apuja loistavasti, ainoastaan pysähtyminen tuotti aikamoista kiemurtelua, mutta lopulta parin sekunnin pysähdykset olivat okei.

Kaiken kaikkiaan Kepponen on oikein mukava pieni kaveri. Laitumella tulee aina vastaan ja on niin ylettömän kiltti, painaa pään olalle ja nauttii rapsutuksista. Kuvaussessiot eivät oikein ole tämän malttamattoman sielun mieleen, sillä paikallaan seisominen ei lukeudu ponin suosikkeihin. Sitä pitää nyt yrittää treenata, jotta mätsärissä maltettaisiin seistä edes jotenkuten kiltisti.

Kysymyspostaukseen on vielä mahdollista perjantaihin asti lähettää kysymyksiä.

2 viikkoa vanha

Kummallisesti kirjoitus meinaa alkaa taas varsa-sanalla, vaikka nimi pienelle jo keksittiinkin. Virallinen nimi matkustaa vielä hippoksen hyväksyttäväksi, joten sitä ei vielä paljasteta. Kutsumanimi on muodostettu "virallisesta" nimestä. Ja nyt varsaa siis kutsutaan Musaksi. Musa taisi olla paras lempparinimi ehdotuksista. Nimeä oli yllättävän vaikea keksiä tai virallinen nimi taisi olla sanottuna jo varsan syntymäpäivänä, mutta lempinimi oli vaikea keksiä. Yksi ilta, kun olin jo laittanut silmät kiinni pyörittelin nimiä mielessä ja Musa muodostui päähän, niin oli pakko lähettää Ainolle heti viestiä.

Musan kasvun on ehkä selkeimmin havaittu riimussa. Ensimmäisenä viikkona käytössä oli minivarsariimu ja nyt käytössä on hiukan isompi riimu, jossa on säätövaraa ainakin vuotiaaksi saakka eli tämä riimu ei ihan heti jää pieneksi. Emme tajunneet mitata varsan korkeutta heti syntyessä, mutta 10 päivän ikäisenä säkäkorkeus oli noin 77 cm. Tähän on sitten hyvä verrata kasvua. Pienuudesta kertoo kuitenkin se, että loimikoko oli samaan aikaan 50 cm. Hyvin se emätamma järjesti, kun varsa syntyi lämpimään aikaan ja ainoastaan yhtenä tai kahtena päivänä ne ovat olleet tallissa sateen takia.

Ehkä osa lukijoista muistaa sen pyöreän Iisan, joka vietti kesämatkan laitumella syöden. Ja syöminen ei loppunut siihen. Loppukesäkin syötiin hyvin laitumella. Vesisateen jälkeen vesi jopa seisoi selässä. Keväällä vesi ei enää pysynyt selässä, vaikka ruokaa kannettiin eteen niin paljon kuin poni söi. Viimeisen kuukauden aikana ponille ei enää maistunut kivennäinen, vaikka siihen oli lisätty greenlinea ja kauraa. Maha katosi sillä hetkellä, kun varsa syntyi maailmaan ja nyt Iisa on aika hyvässä kunnossa. Olihan ainakin varsalla hyvä kasvualusta, josta sai ottaa energiaa itselleen.

Iisa ja Musa viettivät ensimmäiset päivät lautatarhassa, jossa pieni lapsi kävi kokeilemassa virtalankaa. Emä ja varsa saivat olla kahdestaan laitumella ja viimeviikon lauantaina kaikki hevoset laitettiin samalle laitumelle. Iisa huolehti ettei varsa mennyt liian lähelle toisia hevosia, mutta jo tiistaina Musa käveli Urlin perässä ja yritti löytää lisamaitoa, mutta Urli käveli karkuun häntää heilutellen.

Eilen yritin ottaa Musan riehumisista videota, mutta mitä ihmettä, ponit vain hengasivat keskenään ja varsa otti korkeintaan muutaman raviaskeleen. On sitten myöhemminkin todistusaineistoa, että varsa on ollut joskus ihan rauhassakin.

Pikkuinen ulkoilemassa

Eilen aamulla herättyäni vilkaisin valvontakameraa ja sai siinä pari kertaa silmiä hieraista, kun näytti ihan hassulle. Iisa nukkui seinän vieressä ja jokin siinä karsinan oven edessä. Sitten mentiinkin vauhdilla tallille ja siellä katseli pieni varsuli äitinsä kanssa. Emme siis vielä ehtineet odottaa varsaa syntyväksi, sillä vuorokausiakin oli vasta 326 eikä Iisa osoittanut mitään merkkejä varsomisesta, ei ollut vahatippoja, maito ei ollut  valkeaa edellisenä iltana ja käytöskään ei ollut juurikaan erilaista. Iltamössöjähän Iisa ei ole viimeiseen viikkoon syönyt kunnolla, joten se taisi olla merkki lähestyvästä varsomisesta.

No, onneksi kaikki  oli tallissa hyvin, jälkeiset olivat tulleet ja varsa kävi tissillä, sekä kakkasi. Iisa jutteli kovasti vauvallensa, jos tämä katosi näkökentästä ja greenlinekin maistui. Voitte vain arvata miten vaikeaa oli lähteä kouluun tämän söpöläisen luota, onneksi oli sentään kymmenen aamu, muuten se olisi ollut erittäin vaikeaa. Eilinen menikin siis varsaa ihastellessa ja vähän se pääsi pienelle tutkimusretkelle Urlin karsinaan.

Tänään pieni poika pääsikin sitten ulkoilemaan, aamulla pellolle ja iltapäivällä tarhaan pariksi tunniksi. Varsa on reipas, leikkisä ja nukkuu paljon. Pitäisi jostain nyt kaivaa meidän pienet varsariimut, jotta päästään totuttamaan riimua päähän. Oripojan nimi on vielä kovassa mietinnässä ja yritämme keksiä täydellisen nimen tuolle pikkuiselle. 

Mulan ei ole ollut moksiskaan Iisan puuttumisesta, lähinnä ihmetteli Urlin käytöstä.  Nimittäin Urli kaipasi Iisaa - silmäteräänsä - laitumelle ja paljon. Ruoka ei ole kovin kiinnostanut, on se kyllä vähän syönyt, mutta lähinnä se tuhlaa energiansa huutelemiseen ja hölkkäilyyn. Tänään tein aidat valmiiksi niin, että Urlikin näkee Iisan tämän tarhassa huomenna parin tunnin ajan.  Kyllä se Urlikin siitä tottuu, on vain kovin kiintynyt Iisaan ja Mulan on kuin ilmaa.