keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Keppostelua

Kepponen on kotiutunut meille hyvin, Urli ja Mulan ovat sen hyviä ystäviä. Urlin kanssa on kiva rapsutella ja Mulanin kanssa on kiva juosta silloin tällöin. Iisakin alkaa pikkuhiljaa hyväksyä uuden tamman laumaansa ja söikin tänä aamuna aivan Kepposen kyljessä kiinni, mutta Musa ei edelleenkään saa mennä hengailemaan Kepposen kanssa. Nuo kaksi tammaa, Iisa ja Kepponen, ovat yllättävän samannäköiset, toki Kepponen on isompi, mutta kun kaukaa katselee niin helposti menee sekaisin. Ihanat russit!


Olemme laittaneet Kepposen perään kärryt nyt yhteensä kolme kertaa. Valjastuspaikalta lähdetään kovaa liikenteeseen, mutta sen jälkeen menee ihan okei. Käännöksissä on pientä kahnausta ja kahdella ensimmäisellä kerralla ajoimme sellaisen lenkin, jossa tuli vain muutama käännös ja ne meni ihan hyvin. Lopussa tyttö osaa hieman rauhoittua ja pysähtyy kiltisti valjastuspaikalle varusteiden purkamista varten. Kolmannella ajokerralla kävimme pellolla ja harjoittelimme hieman käännöksiä. Oikealle mentiin todella hienosti, mutta vasemmalle hieman vastustellen. Teimmekin sitten niin, että menimme ihan pienen mutkan vasemmalle josta sitten kuitenkin käännyttiin oikealle. Ja taluttaja on ollut vielä mukana.

Kepponen on hyvin herkkä suustaan. Kuolain on vielä hieman outo, kun ei sitä ole paljoa tarvinnut käyttää, mutta todella herkkä avuille ja tottelee tosi kivasti kaikkia apuja, erityisesti hidastaessa ääniavut toimivat hyvänä tukena ohjille, muuten tulee vähän protestia inhottavan kuolaintuntuman käytöstä, tämän huomasimme heti ensimmäisellä ajokerralla. Mutta yleisesti tuntuu siltä, että avut ihan oikeasti menevät perille.

Jotta kuolaimesta tulisi tuttu juttu, olemme taluttaneet Kepposta suitsista, juoksuttaneet liinassa ja eilen myös ohjasajoin. Juoksutus meni vähän niin ja näin ensimmäisellä kerralla, kun Kepponen oli yksin. Positiivisena yllätyksenä eilen, kun juoksutin pari rinkiä ohjasajon alle, meni oikein mukavasti, sillä Urli oli kaverina mukana, eikä tarvinnut olla ihan yksin. Myös Ohjasajo sujui mainiosti. Kepponen kuunteli apuja loistavasti, ainoastaan pysähtyminen tuotti aikamoista kiemurtelua, mutta lopulta parin sekunnin pysähdykset olivat okei.


Kaiken kaikkiaan Kepponen on oikein mukava pieni kaveri. Laitumella tulee aina vastaan ja on niin ylettömän kiltti, painaa pään olalle ja nauttii rapsutuksista. Kuvaussessiot eivät oikein ole tämän malttamattoman sielun mieleen, sillä paikallaan seisominen ei lukeudu ponin suosikkeihin. Sitä pitää nyt yrittää treenata, jotta mätsärissä maltettaisiin seistä edes jotenkuten kiltisti.

Kysymyspostaukseen on vielä mahdollista perjantaihin asti lähettää kysymyksiä.

2 kommenttia:

  1. Ihanalta kuulostaa Kepponen :D vertaan sitä aina vaan jotenkin Zokoon:D Ne on aika saman näköisiä, ja tuo pään painaminen olkapäälle on niin Zokon juttu !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep ne on tosi samannäköisiä ja näköjään ihan samoja tapojakin :D

      Poista