218 | Harkkareissa

Tänään kävimme Riihimäellä harjoitusraveissa Mulanin kanssa. Mulan oli taas niin super. Lähtö oli aika tasainen ja paljon saman aikaisia poneja ja Mulan oli ensimmäisenä maalissa. Nyt se putki täydentyi kun ensin oli Kouvolassa kolmas, Riihimäen raveissa toinen ja nyt harkkareissa ensimmäinen.

Lämmitin Mulania sen pari kierrosta, mutta otin liian vähän vauhtia, koska poni oli liian herkkänä ja laukkahan heti lähdön alkumetreillä tuli ja muutenkin sai ajaa tosi tarkasti ensimmäisen puolikkaan, että ravi pysyi hyvänä.

Mulan lähti tosi reippaasti ja oltiin hetkessä paalun ponien selässä (lähdimme siis 20m taaempaa) ja kurvailtiin sinne ulkoradoille jotta päästiin muista ohitse. Mentiin kaarteessa kolmatta rataa ja jarrutin sitten vähän että päästiin yhteen selkään toiselle radalle, kun oli kuitenkin nopeampi poni niin uskoin selän vetävän. Kaarteen jälkeen kuitenkin heitettiin jälleen kolmannelle ja lähdettiin ohituspuuhiin. Ohitettiin siinä sitten toiset ja mentiin kärkeen. Ensimmäinen puolikas kellotettiin 3.30, mutta tuohan on paalulta (ainakin tietääkseni) ja ajelehdimme siellä ulkoradoilla, joten oikein hyvä.

Eipä loppumatkalla mitään enää tapahtunutkaan. Toinen poni tuli puolittain rinnalla ja laukkasi, josta Mulan sitten vain kiihdytti ravia ja maalissa ykkösinä ajalla 3.04 eli helposti ennätyksestä tippui pari sekuntia ja en oikeasti käskenyt yhtään koko matkan aikana ja maiskutinkin vain muutaman kerran. Oli niin huippua ajaa ponia, joka liikkui niin helposti eteen.

 

Sunnuntaina haimme Iisan kotiin ja siitäkin tulee kuvia, kunhan ehdimme niitä ottamaan.

217 | Välillä voi jalat pettää

Nää on niin yhteensopivat.

Saara oli siis meillä viikonlopun, joten totta kai hän pääsi myös Urlin selkään. Saara ratsasti Urlilla perjantaina, sunnuntaina ja maanantaina. Perjantaina mentiin tiellä, mutta sunnuntaina ja maanantaina pellolla.

Maanantaina hyppäsin minäkin hevosen selkään. Ensin Saara ratsasti ja suunnilleen puolessa välissä minä hyppäsin selkään.

Laukkailin aika paljon ja meillä oli taas kumpparit, jotta Urli alkaisi vähän käyttämään selkää, koska maastossa heppa menee aina kaahaten pää korkealla ja mehän maastoillaan paljon. Nyt kun päästään taas menemään pellolla niin voidaan vääntää jotain kouluratsastuksen tapaista.

Hevonen oli vähän vahva niin kuin yleensä, mutta silti tosi hyvä eikä suinkaan niin vahva suustaan kuin joskus. Laukkasin ympyröitä ja ravissa tempon vaihteluita. Olen oikein tyytyväinen hevoseen. Ratsastaja vain ei oikein osaa. Pitäisi varmaan käydä jossain tunnilla tai vastaavaa... Jalka luisui niin syvälle jalustimeen ja kantapää nousi liian ylös ja ja ja... Litania on pitkä.

Kun ravailin jo loppupuolella hidasta koottua ravia, jossa hevonen tuntui hyvältä ja astui jalkoja alleen, koin pienen järkytyksen, hevonen kaatui. Kumpaakaan ei sattunut. Urlilla ei ollut jalat yhtään turvoksissa eikä ontunut tai mitään, joten estettä seuraavan päivän ratsastamiselle ei ollut. Luultavasti vain kompastu omiin jalkoihinsa, koska nurmi oli ihan kuiva eikä liukastellut yhtään.

 En ole ennen tuolla tavalla kaatunut hevosen kanssa. Joskus Iisa talvella kaatui lumihangessa käännöksessä kun oli vielä niin nuori, mutta ei silloin kuin vain käynnistä ja minä laskeuduin ihan normaalisti alas selästä.

Kaatumisen jälkeen vielä vähän ravia ja käyntiä.

#76 Issikkavaellus

Parempi myöhään kun ei milloinkaan(liian loppuun kulutettu)
Muistelut ihanasta muuteman kuukauden takaisesta issikkavaelluksesta, joka oli aivan mahtava. Tunteet vaelluksen jälkeen oli niin pilvissä, sillä vaellus oli uskomattoman kiva kokemus. Ennen vaellusta emme koskaan olleet töltänneet eikä kunnolla muutenkaan ratsastettu issikoilla.

Issikkavaelluksella oltiin 31.8.13

Mentiin 5G-tallille puoli tuntia ennen vaelluksen alkamista ja sillon heppoja otettiin juuri sisälle. Myös meidän Saara-serkku tuli mukaan vaellukselle. Aloitimme heppojen harjaamisella. Opettelimme myös laittamaan varusteita issikoille. Satula tulee issikoilla vähän taaemmas sekä suitset olivat vähän erilaiset.

Saimme  tallilta lainaan hirvikärpästakit ja myös Kaisa sai ylleen ötökkäloimen.

Ratsut ja ratsastajat (joiden lisäksi oli tietenkin vielä ohjaajat)
Alvari-Aino
Arska-Asta
Kaisa-Saara

Alvari

Arska

Kaisa 

Alvari odottaa lähtöä

Arska lähtövalmiudessa

Kaisa sonnustautuneena ritariasuun (ötökkäloimeen)

Aloitimme taluttamalla hepat kentälle ja nousimme kentällä selkään. Kentällä käveltiin muutema kierros totutellen hevosiin. Minkä jälkeen lähdimme maastoon. Maasto alkoi käynnillä sekä ravilla. Metsään päästyämme harjoiteltiin tölttiä.

Töltti tuntui ensikertalaisista tosi tasaiselta ja kivalta sekä vähän hitaammalta kuin ravi. Välillä melkein täytyi katsoa, että hevonen oikeasti etenee, koska oli niin tasaista. 

Minä, Aino ja Saara olimme yhtä mieltä siitä, että voimme mennä nopeaa vauhtia. Laukkasimme ylämäkiä ja pitkän pätkän metsä tietä kiitolaukkaa painellen niin, että edellä menevän kavioista lensi hiekkää päälle, vaikka oli kunnon välimatka. Tuntui tosi kivalta laukata oikeasti lujaa pikku hepoilla. muutema laukka otettiin myös pellon reunassa sekä tölttiä, ravia ja käyntiä oli myös tottakai mukana.

Ratsastettiin metsässä pieniä polkuja sekä metsäteillä, jonka lisäksi myös vähän pellon reunassa. Ratsastusta kertyi kaksi tuntia tällä vaelluksella.Lopuksi otettiin muutema yhteiskuva kentällä.

Hirvikärpäsetkään ei haitannut ollenkaan kun päällä oli ötökkätakit.  

Hevosilta riisuttiin varusteet, minkä jälkeen jokainen hevonen pääsi myös suihkuun. Kaisa ja Arska saivat ihottumaloimet päälle. Kaikki hepat pääsivät sitten ulos.

 Meillä oli tosi mukavaa ja tunnelmia vaellukselta kerrattiin pitkin päivää ja niitä riitti pitkäksi aikaa. Uudelle olisimme voinneet mennä vaikka heti. Ehkä vielä mennäänkin uudelleen. Jos tänä vuonna ei kerkeä niin ehkä sitten ensi vuonna. Suosittelen lämpimästi oli tosi mukava vaellusratsastus. Hevoset olivat kaikki oikein mukavia ja oli kiva päästä islanninhevosen selkään.

Vaellus oli aika sopivan pituinen ajaltaan. Tunti tuntuisi tosi lyhyeltä. Kaksi tuntia oli aika sopiva aika, vaikka olisihan sitä voinut jatkua, vaikka kuinka pitkään. Tässä oli kiva kokemus.

Mieleen vaellukselta painui erityisesti vauhdikas metsätien pätkä, jolla sitten mentiin oikeasti tosi kovaa.

Mitä  Arska tekee ensimmäisenä kun pääsee ulos ? No piehtaroi tottakai!