lauantai 7. lokakuuta 2017

Lepää rauhassa Urli

 

Urli 19.3.1991- 5.10.2017

Suuri suru, mutta toisaalta myös helpotus siitä, ettei Urlin tarvitse enää tuntea kipua. Urli vietti meillä neljä vuotta ja kaksi kuukautta mahdollistaen minun ja siskoni ratsastusharrastuksen, joka jää nyt Urlin lähdettyä tauolle. Urli ei paljoa meillä ollessaan sairastellut, kerran sillä oli lievä ähky ja yksi syksy vuohiset olivat ruvella. Myös hampaat Urlilla vaivasivat hieman viime talvena ja nyt vielä viimeisinä aikoinakin. Eläinlääkärillä kyllä huollettiin hampaat, mutta muutosta ei juuri tapahtunut. Käytimme viimeiset pari vuotta hackamoreja ratsastaessa, koska niissä ei tule mitään suuhun. Kuitenkin teki pahaa katsoa vielä viimeisenä päivänäkin, kun hevonen syödessään alkaa polkea jalkaa, kun sattuu. 
 
Hevoset ovat siitä hankalia, että ne eivät näytä kipua. Vaikka sattuu, ne hörisevät iloisena ja tervehtivät korvat hörössä. Nyt kuitenkin Urlista huomasi, että jalkoihin sattuu. Oikea etujalka oli selvästi turvonnut ja kävely hidasta. Siitä huolimatta Urli näytti pirteältä ja odotti aina poneja lenkiltä, kiipesi mäen päälle niitä odottamaan, vaikka alastulo ei ollut kivutonta. Viimeinen ratsastuskerta oli juhannuksena kävelylenkki metsässä, vain kävelyä koska hevonen ei suostunut ravaamaan, kun sitä yritin ihan loppulenkistä. Koko kesän Urli käytännössä vain käveli laitumella, ehkä kerran se otti kaksi laukka-askelta ja pari kertaa olen sen nähnyt ravaavan, mutta muuten se aina vain käveli ponien perässä.
 
Urli rakasti poneja yli kaiken ja kaipasi aina lauman puuttuvaa jäsentä. Aina ravireissuilta tultaessa Urli toivotti ponit tervetulleeksi kotiin kovaäänisellä hirnahduksella. Silloinkin, kun Iisa oli astutusreissulla sekä nyt tänä kesänä, kun Mulan oli myös, Urli hirnui aina hevoskopin nähdessään odottaen kaverin tulevan sieltä takaisin. Nyt kaverit jäivät ihmettelemään mihin Urli lähti tai veikkaanpa niiden tietävän, että Urli ei ole enää  tulossa takaisin.

Nyt oli aika päästää irti tästä hienosta hevosesta, joka ehti kunnioitettavaan 26 vuoden ikään. 

Loppuun vielä muutama kuva meidän yhteisen matkan varrelta:














2 kommenttia:

  1. Hyvää matkaa Urli! Todella kunnioittava ikä tuo 26 vuotta. Onneksi Urlilla on nyt kivuton elämä jossain muualla ja se on tietenkin tärkeintä! Jaksamisia.

    VastaaPoista