Mitä täällä tapahtuu?

 

Kun kirjoitan tätä postausta katselen meidän 5 ponin lauman temmellystä, sitä miten Iisa pomottaa uutta tulokasta, eikä tahdo häntä lähellekään rakasta lastansa ja Urli toimii uuden kaverin turvamuurina.

Niin monta kertaa, varmaan vuoden ajan, olemme ihailleet erään ponin myynti-ilmoituksia. Pohtineet olisiko mahdollista ottaa, mutta päädyimme vastaukseen ei vielä, ehkä sitten kun varsakin syntyy. Tänä keväänä kuitenkin päätimme ottaa yhteyttä tamman omistajaan ja kysyä mahdollisuutta ylläpitoon. Päädyimme sitten katsomaan suloista 2 vuotiasta tammaa.Tänään sitten kirjoitimme ylläpitosopimuksen ja haimme suloisen ponin kotiin.

Tämä kyseinen poni on siis 2 vuotias gotlanninruss tamma Kiperän Kepponen. Nuori ajolle opetettu, mutta vielä on taidoissa hieomista. Nyt vain alamme tutustumaan kyseiseen poniin paremmin ja ehkä sitten osaamme kertoa siitä vielä enemmän. Ensi yöksi se pääsee Iisan ja varsan kanssa talliin ja katsotaan, koska kokeilemme laittaa sen valjaisiin. Ihan mukavan oloinen kaveri, jolla tosin on täysi kiima päällä tällä hetkellä, vähän vilkuttelee, pyllistelee ja ruikkii.

Aluksi Iisa+varsa ja kepponen olivat eri aitauksissa, mutta pian päätimme laittaa ne samaan, sillä mitään tähdellistä reaktiota eivät hevoset saaneet.

Iisa sai vähän virtaa.

Kepponen sai Mulanilta vähän kenkää.

Hyppimistä

Kengityksestä on alle 1kk ja kengät tippuu jo nyt! Tämä on nyt päällimmäisenä mielessä, sillä ajolenkeillä ei voida nyt käydä ja kengittäjä pitäisi saada lyömään Mulanin etukengät ja Urlin kaikki kengät takaisin kiinni, itsekun en noihin koske, en edes osaa lyödä irtokenkää kiinni, olisi ehkä hyödyllistä opetella.

Onneksi Mulanilla kengät on vielä sen verran kiinni, että kyllä me ollaan liikuntaa harrastettu, nimittäin esteitä. Ollaan hypätty korkeutta ja sitten jumppasarjaa niin, että väliin ei mahdu yhtään laukka-askelta vaan poni lähtee suoraan seuraavaan hyppyyn. Ollaan menty irtona ja narussa, narussa onnistumisprosentti on suurempi, sillä esteen kiertäminen on ponin mielestä hyvä vaihtoehto. Tästä tulikin kuvattua videotakin.




Minulla itsellä alkoi tänään koeviikko ja vielä 6 koetta tehtävänä, jonka jälkeen alkaa kesäloma. Ihanaa! Kesää odotellessa...

2 viikkoa vanha

Kummallisesti kirjoitus meinaa alkaa taas varsa-sanalla, vaikka nimi pienelle jo keksittiinkin. Virallinen nimi matkustaa vielä hippoksen hyväksyttäväksi, joten sitä ei vielä paljasteta. Kutsumanimi on muodostettu "virallisesta" nimestä. Ja nyt varsaa siis kutsutaan Musaksi. Musa taisi olla paras lempparinimi ehdotuksista. Nimeä oli yllättävän vaikea keksiä tai virallinen nimi taisi olla sanottuna jo varsan syntymäpäivänä, mutta lempinimi oli vaikea keksiä. Yksi ilta, kun olin jo laittanut silmät kiinni pyörittelin nimiä mielessä ja Musa muodostui päähän, niin oli pakko lähettää Ainolle heti viestiä.

Musan kasvun on ehkä selkeimmin havaittu riimussa. Ensimmäisenä viikkona käytössä oli minivarsariimu ja nyt käytössä on hiukan isompi riimu, jossa on säätövaraa ainakin vuotiaaksi saakka eli tämä riimu ei ihan heti jää pieneksi. Emme tajunneet mitata varsan korkeutta heti syntyessä, mutta 10 päivän ikäisenä säkäkorkeus oli noin 77 cm. Tähän on sitten hyvä verrata kasvua. Pienuudesta kertoo kuitenkin se, että loimikoko oli samaan aikaan 50 cm. Hyvin se emätamma järjesti, kun varsa syntyi lämpimään aikaan ja ainoastaan yhtenä tai kahtena päivänä ne ovat olleet tallissa sateen takia.

Ehkä osa lukijoista muistaa sen pyöreän Iisan, joka vietti kesämatkan laitumella syöden. Ja syöminen ei loppunut siihen. Loppukesäkin syötiin hyvin laitumella. Vesisateen jälkeen vesi jopa seisoi selässä. Keväällä vesi ei enää pysynyt selässä, vaikka ruokaa kannettiin eteen niin paljon kuin poni söi. Viimeisen kuukauden aikana ponille ei enää maistunut kivennäinen, vaikka siihen oli lisätty greenlinea ja kauraa. Maha katosi sillä hetkellä, kun varsa syntyi maailmaan ja nyt Iisa on aika hyvässä kunnossa. Olihan ainakin varsalla hyvä kasvualusta, josta sai ottaa energiaa itselleen.

Iisa ja Musa viettivät ensimmäiset päivät lautatarhassa, jossa pieni lapsi kävi kokeilemassa virtalankaa. Emä ja varsa saivat olla kahdestaan laitumella ja viimeviikon lauantaina kaikki hevoset laitettiin samalle laitumelle. Iisa huolehti ettei varsa mennyt liian lähelle toisia hevosia, mutta jo tiistaina Musa käveli Urlin perässä ja yritti löytää lisamaitoa, mutta Urli käveli karkuun häntää heilutellen.

Eilen yritin ottaa Musan riehumisista videota, mutta mitä ihmettä, ponit vain hengasivat keskenään ja varsa otti korkeintaan muutaman raviaskeleen. On sitten myöhemminkin todistusaineistoa, että varsa on ollut joskus ihan rauhassakin.

Riimu päässä

Meidän poika on jo harjoitellut kävelemistä narussa. Eilen laitoimme ensimmäisen kerran riimun päähän ja varsa sai olla se päässä hetken aikaa karsinassa. Sitten suunnattiinkin ulkoilemaan tarhaan ja taluttaminen oli ensimmäisellä kerralla haastavaa, eikä taluttaminen tietenkään onnistunut kunnolla, mutta mentiin kevyesti ohjaillen, välillä pepusta auttaen äidin perässä. Tänään kuitenkin jotain oli siellä pääkopassa tapahtunut, sillä talutus sujui erittäin hienosti.

Tänä aamuna Iisa ja poika saivat olla vähän reilun tunnin ulkona, koska menin vasta kymmeneen kouluun ja sitten pääsivät taas neljältä takaisin ulkoilemaan. Huomaa kyllä miten tuollainen varsa kasvaa oikein silmissä. Massaa on alkanut jo kertyä ja riehuakin jaksaa paljon pidempään,  eikä tule ihan heti väsy. Suloinen poika se on, vaikka onkin keksinyt, että ihmistä olisi niin kiva vähän maistaa ja hinkuttaa ikenillä. Tämä kuitenkin menee kieltoon heti kättelyssä, sillä eipähän tunnu vähän ajan päästä hampaiden kanssa kivalta. Eihän tuolle voi olla vihainen, mutta pakko on rapsuttaminen lopettaa ja vähän tuupata pois, kun alkaa ne ikenet hamuta ihoa.

Kuvissa pikku poika on kahden päivän ikäinen. Pakko kuvata sitä nyt joka päivä niin on sitten kuvia siitä kuinka pieni se on ollut.

Pikkuinen ulkoilemassa

Eilen aamulla herättyäni vilkaisin valvontakameraa ja sai siinä pari kertaa silmiä hieraista, kun näytti ihan hassulle. Iisa nukkui seinän vieressä ja jokin siinä karsinan oven edessä. Sitten mentiinkin vauhdilla tallille ja siellä katseli pieni varsuli äitinsä kanssa. Emme siis vielä ehtineet odottaa varsaa syntyväksi, sillä vuorokausiakin oli vasta 326 eikä Iisa osoittanut mitään merkkejä varsomisesta, ei ollut vahatippoja, maito ei ollut  valkeaa edellisenä iltana ja käytöskään ei ollut juurikaan erilaista. Iltamössöjähän Iisa ei ole viimeiseen viikkoon syönyt kunnolla, joten se taisi olla merkki lähestyvästä varsomisesta.

No, onneksi kaikki  oli tallissa hyvin, jälkeiset olivat tulleet ja varsa kävi tissillä, sekä kakkasi. Iisa jutteli kovasti vauvallensa, jos tämä katosi näkökentästä ja greenlinekin maistui. Voitte vain arvata miten vaikeaa oli lähteä kouluun tämän söpöläisen luota, onneksi oli sentään kymmenen aamu, muuten se olisi ollut erittäin vaikeaa. Eilinen menikin siis varsaa ihastellessa ja vähän se pääsi pienelle tutkimusretkelle Urlin karsinaan.

Tänään pieni poika pääsikin sitten ulkoilemaan, aamulla pellolle ja iltapäivällä tarhaan pariksi tunniksi. Varsa on reipas, leikkisä ja nukkuu paljon. Pitäisi jostain nyt kaivaa meidän pienet varsariimut, jotta päästään totuttamaan riimua päähän. Oripojan nimi on vielä kovassa mietinnässä ja yritämme keksiä täydellisen nimen tuolle pikkuiselle. 

Mulan ei ole ollut moksiskaan Iisan puuttumisesta, lähinnä ihmetteli Urlin käytöstä.  Nimittäin Urli kaipasi Iisaa - silmäteräänsä - laitumelle ja paljon. Ruoka ei ole kovin kiinnostanut, on se kyllä vähän syönyt, mutta lähinnä se tuhlaa energiansa huutelemiseen ja hölkkäilyyn. Tänään tein aidat valmiiksi niin, että Urlikin näkee Iisan tämän tarhassa huomenna parin tunnin ajan.  Kyllä se Urlikin siitä tottuu, on vain kovin kiintynyt Iisaan ja Mulan on kuin ilmaa.

 

Uusi äiti

Tänä aamuna, kun vilkaisin kameraan, Iisan karsinassa näkyi Iisan vierellä pieni kaveri. Täydellinen aamushokki ja täysillä Astan kanssa katsomaan meidän pientä vauvaa. Iisan karsinassa olikin pieni reipas orivarsa kuunsirppi otsalla.