Raveja, raveja

17.4 Iisa ja Mulan juoksivat kilpaa Forssassa ja vielä samalla viikolla 23.4 Turun ponihöpinöissä.

 

 

 

Iisa juoksi pitkästä aikaa kilpaa, kolme vuotta sitten se juoksi yhden startin kävelyajalla. Iisa oli todella iloinen, kun se pääsi ravipaikalle Forssaan. Se tykkäsi, kun se näki niin paljon muita hevosia. Iisa tuntui lämmittelyssä todella hyvälle ja ohjillakin oli mukavasti painetta. Startissa Iisa lähti ihan hyvin matkaan ja takamatkojen ponit ohittelivat sitä yksi kerrallaan. Iisa oli siis  viimeinen ajalla 2.51.3, johon olen tyytyväinen.

 

Turussa Iisa oli taas innoissaan kun muita poneja oli niin paljon. Lämmittelyssä se oli paljon huonompi kuin Forssassa, se olisi halunnut vain katsella muita poneja. Startissa se taas lähti hyvin, mutta olisi halunnut kurkkia lappujen takaa toisia poneja ja mutkitella. Varikkokurvissa Iisa alkoi kiemurrella ja laukkaili. Iisa tuntui todella huonolta, eikä keskittynyt juoksemiseen ollenkaan. Ajaksi tuli kuitenkin 2.56.6 ja kuudes eli viimeinen sija. Minä sain vielä ohjastajana kaunein kiitos ruusukkeen.

 

 

 

Forssassa Mulan oli vähän vaisu. Se avasi hyvin keulaan, mutta laukkasi, kun muita poneja tuli rinnalle, eikä enää lähtenyt kunnolla juoksemaan. Mulan oli siis yhdeksäs ajalla 3.04.1 ja katseet suunnattiin jo sunnuntaille. Turussa Mulan oli jo vähän parempi, mutta sai taas toisen ponin kärryt jaloilleen, jolloin tuli laukka. En tiedä, miten meillä on näin huono tuuri, mutta Mulan on nyt kiilattu kahdessa kolmesta startista. Tämä Turun startti oli kuitenkin jo parempi kuin edelliset ja Mulan oli viides ajalla 3.02.2 .

 

 

Yhteenvetona Mulan oli siis vähän vaisu kummassakin startissa ja Iisa teki tasoisensa juoksut, mutta parantamisen varaakin jäi.

 

 

Tauolta paluu

Talvi on ollut tämän blogin kannalta epäaktiivista aikaa, mutta nyt mennään jo kovaa vauhtia kesää kohti. Kesän tulo tarkoittaa myös ponien kilpailukausien avaamista. Mulan avasi kautensa Riian kanssa 2.4 Kouvolassa monte-lähdöllä.

Viimeistelin Mulanin perjantaina. Ajoin noin kuuden kilometrin lenkin, josta suurin osa kävelyä. Otin kolme reippaampaa pätkää, joissa Mulan oli todella hyvä. Mulan on muutenkin tullut paljon paremmaksi tässä kahden viikon aikana, kun ollaan ajettu vähän reippaampaa. Starttiin lähdettiin ihan hyvillä mielin.

Riia lähti lämmittämään Mulania noin 40 minuuttia ennen starttia ja lämmitti kaksi kierrosta. Mulan oli tosi tahmea, eikä olisi halunnut ottaa yhtään vauhtia. Mulan meni sitten katokselle seisomaan, kun Riia lähti lämmittämään oman poninsa. Mulan ei palautunut lämmityksestä normaalisti eli sen hengitys tasaantui hitaasti. Olin siinä vaiheessa jo tosi huolissani, mutta poni sai silti juosta. Ohjastajalle ohjeeksi vain, että jos Mulan on haluton, niin ei tarvitse painostaa sitä. Veikkaan, että huonoon palautumiseen vaikutti Mulanin järkyttävä talvikarva, koska  sitä ei tänä talvena klipattu.

No ennen esittelyä kokoontumisringissä pyöriessä Mulan tuntui jo normaalilta. Lähtö pääsi ensimmäisellä yrittämällä matkaan ja Mulan lähti ihan hyvin ja juoksi johtavan vierellä. Ensimmäisessä kaarteessa, joka on myös varikkokaarre, johtoponi hyppäsi Mulanin päälle. Ärsytti tosi paljon, koska tuo kyseinen kurvi on aina ollut Mulanille hieman ongelmallinen. Koska Mulan on tosi herkkä, se myös järkyttyi tapahtumasta, eikä halunnut enää heittää kunnon ravivaihdetta silmään. Loppusuoralle asti se kuitenkin ravasi sijalla 3, mutta menetti sen laukattuaan ja oli lopulta neljäs. Aika oli 3.17 , mutta mitäpä voit odottaa ponilta, jos toinen poni työntää sen matkalla ihan ulkoradoille.

Olen kuitenkin todella tyytyväinen poniin ja onnellinen, että se on ihan kunnossa. Se saa nyt normaalia kevyemmän alkuviikon ja sitten suunnataan katseet 17.4 Forssaan ja kärrylähtöön.

Helmikuun kuulumiset

Helmikuussa tapahtui paljon kaikenlaista, mutta blogiin en kirjoittanut kertaakaan, joten käydäänpä läpi mitä meille kuuluu.

Jupiter on ollut meillä nyt kolme kuukautta ja pojat ovat jo hyviä kavereita. Jupiter menee aina karsinassa uusiin puruihin piehtaroimaan ja Musa menee joskus ulkona heinien päälle piehtaroimaan. Pojat ovat päässeet irtojuoksemaan jonkun verran ja seuraavaksi olisikin tarkoitus aloittaa kuolaimiin totuttaminen. Ostimme pienemmän kuolaimen ja kiinnitimme sen Mulanin ratsusuitsiin, koska ne saa niin pienelle, että kaiken järjen mukaan niiden pitäisi sopia pikkuisille. Ensin olisi tarkoitus totuttaa Musa kuolaimiin ja katsoa mitä se niistä sanoo ja sitten aloitellaan Jupiterin kanssa. Jupiter on edistynyt paljon eikä se enää kammoksu harjaamista ja antaa koskea lähes mihin tahansa. Kummatkin pojat ovat todella saman kokoisia, vähän päälle 110cm.

Kepponen on alkanut treenaamaan vähän enemmän. Olemme ajaneet hangessa yleensä vähän päälle kolme kilometriä, mutta välillä myös viisi kilometriä. Kepposesta on tullut tosi kiva ajaa, vaikkakin ohjastajan on pakko pysyä kokoajan hereillä, sillä muuten ei pysytä reitillä. Myös ajolenkille lähtö sujuu rauhallisesti ja poni malttaa seistä narut auki katoksessa hetken,  kun syksyllä se säntäsi liikkeelle jo ennen kuin narut oli ehditty avaamaan.

Kepponen on päässyt myös tutustumaan satulaan ja olemmekin juoksuttaneet sitä satula selässä. Poni pukitteli jonkun verran, mutta ei ihan älyttömästi. Kävin jo ihan vähän istumassa sen selässä ja mentiin vain vähän käyntiä. Poni on kyllä muuttunut paljon rauhallisemmaksi ja sen kanssa on jo paljon helpompi toimia. Vaikka tämä onkin helmikuun postaus, mainitsen kuitenkin, että Kepposella kävi torstaina hieroja. Lapojen etuosat oli vähän jumissa, mutta muuten poni oli ihan "pehmeä".

Mulanin helmikuu on sisältänyt normaalia treenaamista. Riia on käynyt muutaman kerran rallittelemassa sillä ratsain ja poni on saanut laukata sydämensä kyllyydestä.  Ollaan ajettu hangessa aika paljon, kun kerrankin sellaisia tällä meillä on. Lisäksi Mulan kävi Riian kanssa hiitillä ratsain loppukuusta. Hiitti ei mennyt kauhean hyvin, koska rataa ei ollut aurattu ja lumen alla oli jääkerros.

 Iisa treenasi myös helmikuun ahkerasti,  suurimmaksi osaksi hankitreeniä, koska Iisa tassuttelee vieläkin paljain varpain. Ratsastusjuttuja saatiin ehkä siltä osin eteenpäin, että löydettiin syy pukittelulle. Iisa tosiaankin pukittaa pohkeiden takia, vaikka kuinka hellästi kosket jalalla kylkeen, poni pukittaa. Iisa on muutenkin aina ollut todella herkkä ja ei ole tykännyt vatsan koskettelusta, varsinkaan talvisaikaan, jolloin karvakin on helposti vähän sähköinen. Loppukuusta Iisakin pääsi hiitille ja sai vähän paremmin pitoa radasta kuin Mulan. Iisan hiittiin olen itseasiassa tosi tyytyväinen, koska ponia ei juuri tarvinnut käskeä. Uutena varustuksena kokeilimme lappuja, jotka toimivat loistavasti,  vähän poni säikkyi kun ei nähnyt kunnolla sivuille, mutta loppua kohden meni paremmin. Nyt vielä vain treeniä ja treeniä, niin hyvä tulee ja päästään kantakirjaamaan tyttö.

 

Varma kevään merkki on täällä nimittäin karvanlähtö, joten hyvää alkanutta kevättä kaikille lukijoille!

Miksi juuri russit?

Niin lempeä ja vähän väsynyt tulevan äidin katse.

Lempirodukseni on vuosien varrella valikoitunut gotlanninruss, eikä vähiten siksi, että ensimmäinen oma poni sattuu olemaan russi. Russit ovat hurmanneet minut täysin, vaikka ennen Iisa en yhteenkään russiin ollut kovin läheisesti tutustunut. Iisan emällä ja veljellä kävin joskus ratsastamassa. Iisan emä oli maailman paras, vähän ponimainen, mutta niin kiltti. Velipoika oli vähän omalaatuisempi, mutta olihan se silloin vielä hyvin nuori.

Russeilla on mainio luonne, vähän omapäisyyttä, mutta myös hyviä piirteitä. Ainakin Iisalla on hyvin voimakas oma tahto ja se tekee halutessaan asiat hyvin vaikeaksi hoitajalleen/ratsastajalleen/ajajalleen, mutta löytyy siltäkin loistava työskentelymotivaatio, kunhan sen vain saa kaivettua esiin. Kaikista tärkeintä on säilyttää ponilla hyvä mieli, silloin se menee vaikka solmuun, jos osaat tarpeeksi selkeästi pyytää. Meidän kaikki russit ovat todella sosiaalisia, jopa Jupiter, joka on hieman arka kosketukselle, mutta silti se tulee aina luokse.

Kuten kaikissa roduissa, yksilöiden luonteet eroaa toisistaan ihan hirveästi. Iisa kertoo kyllä heti jos se ei ymmärrä, eli etu- tai takapää nousee, vaikka se on välillä vähän hidas, tykkää se tehdä asioita, jotka vaativat tarkkuutta, esimerkiksi tiukat käännökset. Iisasta tulisi varmasti loistava valjakkoponi, raviponin hommat ovat sille liian yksinkertaisia, sitä ei huvita pelkästään kiertää ravirataa ympäri uudelleen ja uudelleen. Kepponen taas lisää vain vauhtia, jos joku tuntuu vaikealta tai on vähän tyhmää, ei suinkaan heitä ensimmäisenä takapäätä. Meillä ei vielä ole kunnolla ratsastettavia nämä meidän ponit, mutta Iisa kyllä osaa ratsuttaa pieniä lapsia kiltisti, isompia voi vähän kokeilla ja tällä hetkellä etsimme Iisalle uutta satulaa, vanhan ollessa vähän epäsopiva, toivottavasti seuraava satulaehdokas osoittautuisi sopivaksi.

Russejen koko on ehdottomasti plussaa, ne ovat reippaasti ponimitoissa, mutta kuitenkin sen kokoisia, että niillä voi ratsastaa vähän isommatkin ihmiset. Iisa on vähän pikkuinen, vain 115cm, mutta esimerkiksi Kepponen on oikein kivan kokoinen, 125cm. Itse rakastan yli kaiken poneja, sillä niiden kanssa on niin kivaa harrastaa kaikenlaista monipuolisesti, toki voi isommankin hevosen kanssa, mutta ponejen kanssa on vain niin kätevää. Ohjasajo on paljon helpompaa, ajaminen on hauskaa ja vauhtia löytyy pienestä koosta huolimatta enemmän kuin tarpeeksi, näyttelyissäkin olisi ihan hauska käydä kuulemassa vähän mielipidettä noiden rakenteesta. Karsinan ei tarvitse olla niin suuri kuin isolla hevosella ja nämä ovat tehokkaita ruuan käyttäjiä eli heinääkään ei kulu niin paljoa, eli siinä missä ylläpidät yhtä hevosta, voit ylläpitää kaksi ponia, hirmu kätevää. Myöskään ratsastajaa ei ole yhtä mahdotonta löytää, kuin shetlanninponille, pystyyhän hyvän kokoisen russin selkään kiipeämään pieni aikuinen. Iisa on vähän pieni, mutta ei siitäkään heti isoksi kasva, tosin minä en enää sillä voi ratsastaa.

Russejen kanssa voi harrastaa monipuolisesti. Russeille järjestetään yleensä ainakin yksi rotunäyttely vuodessa ja lisäksi voi osallistua kansalliseen poninäyttelyyn. Russponiyhdistys järjestää russeille omia mestaruuskilpailuita, valjakkorussimestaruus ja russimestaruus (koulu+este). Russeilla voi ratsastaa kuten monilla muillakin poneilla ja ne ovat oikeasti loistavia ratsuja. Välillä ihmisillä tuntuu olevan käsitys, että russit ovat jotenkin itsepäisiä ja vaikeita ratsastaa. Joo löytyyhän niitäkin, kuten varmaan jokaisesta rodusta, mutta suurin osa russeista on oikein kivoja ratsastaa ja kilttejä. Lisäksi russit ovat vielä hyviä raviponeja, tosin eivät kaikki, mutta ravirusseja on paljon. Harmittavasti lähtöjä on aika vähän, varsinkin jos ei ole mahdollisuutta kiertää kilpailuissa koko Suomen alueella. Itsekin haluan ajaa russeilla kilpaa, koska en halua -ainakaan vielä- siirtyä hevosiin, joten russit on kiva välimalli ja niillä saa ajaa kilpaa vähän vanhempanakin. Enpä pienen mietinnän jälkeen keksi mitään mihin russi ei soveltuisi.

Tätäkin on Iisan kanssa kokeiltu ja Iisa on hyvää seuraa toisille hiitillä.

Kaiken monikäyttöisyyden lisäksi, nämä ovat hirmu viisaita eläimiä. Iisa ainakin oppii temppuja helposti. Kunhan vain omistaja muistaa olla kärsivällinen ja kannustaa ponia yrittämään voi se oppia mitä vain. Poni ymmärtää milloin on huonolla tuulella ja ei ole huumorintajuisella tuulella, useimmiten näiden pienten kanssa joutuu huumorintaju koetukselle, kun ne keksii jotain hauskaa. Meillä viimeaikoina ponit oppi nostamaan lauta-aidan portin ylemmän laudan pois ja Kepponen loikkasi vapauteen, vaikea arvata kuka mahtoi olla asialla. Tähän löytyi onneksi helppo ratkaisu, sähkölanka, se oli tarkoitus laittaa jo aiemmin, mutta ei saatu aikaan tarpeeksi ajoissa.



Iisa osaa mm. mennä maahan, kumartaa ja nostella etujalkoja.

Tulevaisuudessa toivon voivani kasvattaa näitä ihania poneja, joita kasvatetaan vain Ruotsissa ja Suomessa. Russejen sukusiitosaste on yleisesti aika korkea, joka antaa sopivasti haastetta jalostukseen. Näissä vähän pienemmissä roduissa on oma viehätyksensä jalostuksellisesti, oma varsa tuntuu paljon arvokkaammalta, kun sillä voi oikeasti olla jotain merkitystä. Ei huolta, en ajatellut alkaa ihan vielä kasvattamaan näitä kunnolla, joskus tulevaisuudessa sitten. Saas nähdä miten selviän keväästä ja varsakuumeesta, onneksi Musa ja Jupiter on vielä aika pikkuisia, ne menköön vielä varsoina.



Lainakuski käytössä

On niin erilaista lähteä raveihin, kun ei tarvitse itse ajaa. Ei jännitä etukäteen, ei tarvitse pakata omia ajokamoja ja saa miettiä miten kertoa lainakuskille, miten poni on viimeaikoina mennyt. Ponin kilpavaljaiden ja loimien pakkaaminenkin jäi ihan viime tippaan. Kaipaan itse kilvanajoa niin paljon. Onneksi on Kepponen ja pääsen sillä ajamaan kilpaa, mutta vasta kesällä. Toisaalta se etten aja kilpaa mahdollistaa sen, että voin ottaa kuvia radan varressa, eli kyllä siinä on hyvätkin puolensa.

Tämän vuoden starttailu aloitettiin heti ensimmäinen päivä,  kun Mulan juoksi Forssassa ensimmäistä kertaa Riian ajamana kärrylähdössä. Startti sujui paremmin kuin hyvin ja tuloksena toinen sija hienolla uudella ennätyksellä 2.57,9. Itse pelkäsin startin päättyvän hylkyyn, mutta onneksi laukkoja tuli vain yksi. Olin tosi tyytyväinen poniin ja siihen, että yhteistyö uuden kuskin kanssa sujuu.

Toinen startti oli eilen 21.1 Lahdessa. Mulan oli viides ajalla 3.02,2 ja ilman laukkamerkkiä. Olen tavallaan ihan tyytyväinen poniin, mutta se ei ollut ihan oma itsensä. Poni oli vähän laiska ja terävyys puuttui. Nyt Mulan saa taukoa ja seuraavan kerran startataan luultavammin huhtikuussa. Se on tehnyt pitkän kauden ja saa nyt ansaittua lomaa sekä lisää treeniä.

Ja sitten vielä vähän muita kuulumisia:
Kepposen kanssa ajohommat alkaa sujua paremmin, katokseen peruuttaminen sujuu jo hyvin ja kaveriakin maltetaan odottaa kärryt perässä. Kepponen on rauhoittunut todella paljon, kun ikää tulee on pakko alkaa käyttäytyä fiksummin. Kepponen on ollut nyt tosi kiva ajaa, koska se on ollut reipas eikä ole kytännyt kaikkea, paitsi viimeksi Iisa tartutti siihen jonkun pöllötaudin. Piti ajaa jäällä pikkuinen lenkki, mutta eihän siitä mitään tullut, kun ilmeisesti jään alla oli joku peto, joka säikytteli pieniä poneja. Ponit sinkoili vuorotellen suuntaan jos toiseen, joten todettiin paremmaksi vaihtoehdoksi siirtyä tielle hölkkäilemään. Loppulenkillä olikin rauhallisemmat ponit, kun ylikierroksilla käyminen oli kuluttanut vähän energiaa.

Uuden satulan etsintä on käynnistynyt huonosti. Ostettiin yksi Daslön koulupenkki, mutta se oli ihan liian kaareva noiden ponien selkiin. Wintec etsinnässä nyt, koska sen pitäisi sopia ja siinä saa vielä vaihdettua kaaria, toivottavasti löydettäisiin jostain kyseinen satula.